sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Masu kasvaa ja suojeluvaistot heräävät...

Ajoittain minut valtaa hirveä onnellisuuden tunne. Olen niin onnellinen tästä raskaudesta ja siitä, että meille tulee vauva. Meistä tulee äiti ja isä, oikea perhe. Ihan uskomatonta.

Minusta on ihana huomata, että vatsa alkaa vihdoinkin kasvamaan ja muutkin ovat jo huomanneet sen, pieni kumpu on jo näkyvissä. Pahimmat raskausoireet ovat poissa, lukuunottamatta itkuherkkyyttä, lievää pahoinvointia silloin tällöin ja hajuherkkyyttä (mikä on voimakkaimmillaan aamuisin). Tietyt hajut, kuten tupakka, pahanhajuinen hengitys jne. saavat aikaan oksennusrefleksin. Varsinkin töissä on välillä vaikeaa, kun kaikenlaiset hajut saavat aikaan yökötystä. Töissä olen muutenkin alkanut olemaan varovaisempi, työhöni nimittäin liittyy paljon nostoja ja muita terveydellisiä riskejä, että välillä ihan itseänikin hirvittää...

Mahan kasvusta puheenollen, nyt alkoivat omat housut kiristää niin, että luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset äitiyshousut. Ja ah, mikä ihan tunne, kun mikään ei kiristä! Oli kyllä työn ja tuskan takana, että löysin edes yhdet. On todella vaikea löytää hyvin istuvia äitiyshousuja. Ei auta muu, kuin jatkaa metsästystä.

Olen muuten huomannut jo nyt, miten raskaana olevan naisen kroppa muuttuu aivan kuin yleiseksi riistaksi. Koko ajan joku on katselemassa ja mikä pahinta - koskettelemassa mahaani! Ihan kamalaa! Eilen jo suutahdin ja tuli ihan itku silmään, kun humalainen sukulaismies tarrasi mahaani kiinni. Ihan spontaanisti vain huitaisin käden pois ja sanoin, etten pidä siitä, että mahaani kosketaan. Ihmiset ympärillä jäivät katselemaan suu auki... Jotenkin sitä on viime viikkoina kehittynyt todella voimakas itsesuojeluvaisto. Mielestäni minulla on täysi oikeus kieltää koskettelu, se on minun mahani. Minulle on ihan ok, jos mieheni tai joku muu läheinen haluaa koskea, mutta välillä menee vähän yli ja tuo eilinen tapaus ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta.

Tuittu ja ihme 15+6

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Ihmetystä neuvolakäynneistä

Rupesin eilen miettimään, että voiko todella olla mahdollista, että seuraava neuvola on vasta rakenneultran jälkeen? Ensimmäisessä neuvolassa kävin raskausviikolla 7 ja seuraava olisi tosiaan vasta joskus rv 20+... Tuntuu vain oudolta, kun ei olla vielä päästy edes sydänääniä kuuntelemaan ja kun lukee esim. keskustelupalstoilta muiden kirjoituksia, niin tuntuu, että neuvolakäyntejä on paljon useammin ja sydänääniäkin pääsee kuuntelemaan... Samaa ihmettelivät eilen työkaveritkin. Olisi ihan kiva, jos neuvolaan pääsisi useammin, alkaa meinaan välillä iskeä epäusko, että onko se pikkuinen tuolla masussa vielä elossa...

Epäuskoisuuden takia olenkin tyytyväinen kaikista pienistä oireista, mitä ilmaantuu! Odottelen edelleen kunnon vauvamasun kasvua. Tuntuu, että olen vain ihan älyttömän turvoksissa koko ajan, mutta pakko kai se on uskoa, että se kuuluu asiaan :)

Tuittu ja ihme 14+4

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ihmeellistä alakuloa

Ummetuksesta on tullut todellinen vaiva tässä viikon kuluessa, olen nyt muutaman päivän ajan ottanut Levolacia ja tänään hain kaupasta lisäksi kuivattuja luumuja. Levolacin ottaminen on tuskallista, en tiedä mikä siinä maussa on, mutta kerran tulivat Levolacit oikein kaaressa ulos. Enkä usko, että luumujenkaan syöminen tulee olemaan helppoa :/ Mutta pakko tälle on jotain tehdä. Enpä olisi uskonut, että voisi tuntua tältä... Lisäksi tietyt hajut tuntuvat edelleen todella voimakkailta ja esimerkiksi jääkaappia avatessa meinaa oksennus tulla. Mutta enpä valita! Kysynpä kuitenkin, että missähän se ihana ja auvoisa keskiraskaus on? :)

Lisäksi olen huomannut, että olen ollut viimeisen kuukauden ajan jotenkin "alakuloinen" ja herkkä, mikä varmasti kuuluu asiaan. Tuntuu, etten enään innostu asioista samalla tavalla kuin ennen. Olen jotenkin paljon rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kuitenkin tunteet ovat herkillä. Mieskin mainitsi asiasta eilen. Tuntuu vaan oudolta, kun en ole ennen kokenut mitään tällaisia tunteita, mutta kaitpa ne kuuluvat asiaan? Tunteet eivät siis mitenkään kohdistu raskauteen tai tulevaan vauvaan, vaan päinvastoin olen todella onnellinen uudesta elämäntilanteesta, mutta tuntuu, että muut asiat eivät oikein jaksa innostaa samalla tavalla kuin ennen...

Tuittu ja ihme 13+6

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Ihanat raskausvaivat ...

Noniin, nyt kun on pahoinvointi (toivottavasti) ohi, niin tilalle on tullut närästys ja ummetus. Olen kulkenut Renniet laukussani viime viikosta asti. Voiko närästys todella alkaa jo tässä vaiheessa? Mitä se sitten on, kun päästään pidemmälle? Täytyy varmaan kiinnittää tuohon ruokavalioon enemmän huomiota.

Nyt tekee muuten työntekokin jo tiukkaa. Teen kolmivuorotyötä ja tällä hetkellä on menossa yövuoroputki. Yötyö on aina ollut minulle rankkaa, mutta nyt se vasta rankkaa onkin. On todella vaikeaa pysyä hereillä ja lisäksi tulee päänsärkyä ja pahoinvointia. Toivottavasti tätä yötyötä ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkään...

Viikonloppuna olin kuitenkin vapaalla ja kävimme ylioppilasjuhlissa, joissa tietenkin tapasimme paljon sukulaisia. Raskaudesta olimme lähimmille kertoneet jo np-ultran jälkeen. Pelkäsin siis jo valmiiksi, että aloittavatko ihmiset heti masun taputtelun, mutta onneksi pelkoni osoittautui turhaksi. Mahani sai siis olla suht rauhassa :) Ja mahasta puheen ollen, vatsan alku näkyy jo, vaikka suurin osa siitä taitaa olla edelleen turvotusta. Mutta masu kuin masu ;)

Tuittu ja ihme 13+1 (Mennään jo viikolla 14! :) )

torstai 3. kesäkuuta 2010

Np-ultra

Viikko sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja sinne meno jännitti kovasti. Pelkäsin aivan kauheasti, ettei vatsassani edes kasva mitään ja kun kätilö rupesi ultraamaan, niin sieltä tuli heti näkyviin meidän pikkuinen! Siellä se lepäili ja heilutteli jalkojaan ja käsiään. Itkuhan siinä tuli. Pääperämitta oli 46,4, niskaturvotus 0,3mm ja verikokeidenkin vastaukset tulivat, eilen - lisääntynyttä riskiä ei todettu. Laskettu aika on 13.12.

Voikohan nyt jo huokaista helpotuksesta? Tämä kaikki tuntuu jotenkin niin uskomattomalta, että en meinaa millään uskoa tätä todeksi.

Siinä meidän pieni  rv 11+5


Onkohan tosiaan niin, että tämä raskaus etenee oppikirjojen mukaan? Tuntuu siltä, että heti viikon 12 ylityttyä olisi pahoinvointi ihan tosissaan helpottanut. Nyt se yllättää vain, jos unohtaa syödä. Erilaiset ruokainhotukset ovat kyllä vielä tallella, kuten broileri, tonnikala, fetajuusto... Ja ne kaikki ovat yleensä herkkujani.

Sain muuten kerrottua raskaudesta työpaikallakin ja esimiehelle kertominen suorastaan pelotti, mutta hän ottikin uutisen hyvin vastaan. Nyt on sitten se hoidettu pois alta ja voin keskittyä mammaloman odottamiseen...

Tuittu ja ihme 12+3

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Uusi alku

Raskausviikon 12 ylittymisen kunniaksi päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ja ruveta kirjoittamaan uutta blogia pienen ihmeemme odotuksesta. Tein positiivisen raskaustestin 7.4 ja aika siitä asti on kulunut hyvinkin epäuskoisissa fiiliksissä, emme voi vieläkään uskoa, että tämä tosiaan tapahtuu meille, me saamme oman lapsen! Viime viikon np-ultran jälkeen raskaus on vihdoinkin alkanut tuntua todelta, vatsassani todella kasvaa jotain! Jos kaikki menee hyvin, saamme maailman parhaan ja toivotuimman joululahjan.

Tähän asti raskaus on sujunut hyvin, lukuunottamatta pahoinvointia, hajuherkkyyttä ja väsymystä. Pahoinvointi on nyt ilmeisesti helpottamaan päin, mutta ilmoittelee itsestään heti, kun ruokailu/välipalat vähän viivästyvät. Viime aikoina on tullut aikamoista turvotusta ja vaatteet ovat alkaneet kiristää, en malta odottaa, että masu alkaa oikeasti kasvamaan...

Tuittu ja ihme 12+1