Itku ja parku

Ja nyt sitten pamahti selkäkin lopullisesti. Eilen aamupäivällä alkoi ihan yhtäkkiä aivan järkyttävä selkäkipu, joka säteilee oikeaan jalkaan. Sängystä/sohvalta ylösnouseminen on vaikeaa, kävellessä jalka menee alta, enkä pysty edes seistä suorassa, kun niin sattuu. Oli aika tuskainen yö, kun piti vielä vessaankin raahautua useampaan kertaan...

Eilen oli niin kurja päivä, että heti kun mies tuli töistä kotiin, niin itku pääsi! Onneksi mies on niin ihana ja kannustava. Ei olisi voinut parempaan saumaan sattua, kun hän sitten eilen töistä tullessa antoi minulle etukäteen joulu- ja "synnytys"lahjan, mikä olikin todellinen hemmottelupaketti! :)

Tämä päivä meneekin sohvalla makaillen kauratyyny selän alla. Onneksi alkaa viikonloppu, niin ei tarvitse nyhjöttää yksinään hormonihuuruissa!

Tuittu ja ihme 40+4


Rakas lapsemme, voisitko jo saapua tänne ihmisten ilmoille isin ja äidin ihasteltavaksi?

Aika matelee (ja niin minäkin)

Edelleenkin yhtenä kappaleena! Tällä hetkellä on aikamoinen paine tuolla alapäässä ja kivuttomia supistuksia tulee päivittäin, mutta ei mitään muita merkkejä synnytyksestä. Kävin neuvolassakin tänään, mutta eipä sielläkään mitään uutta, sf-mitta edelleen sen 36 ja painoa tullut 700g/vko. Vauvan pää on vihdoinkin kiinnittynyt! Olisipa kiva tietää tuon alakerrankin tilanne, että ovatko paikat yhtään avautuneet.

Täällä Helsingissä on kuulemma asiat järjestetty niin, että raskausviikolla 41+5 olisi yliaikaiskontrolli. Laskeskelin tuossa, että minullahan se rv 41+5 sattuu olemaan joulupäivä! Jos tarvetta tulee, niin toivottavasti ne ottavat minut kontrolliin sitten aatonaattona, eivätkä vasta joulun jälkeen, jolloin on jo raskausviikko 42+0...

Tiedän, että vauva tulee kyllä ulos, kun on siihen valmis tai sitten käynnistetään ja odotusta ei ole enään jäljellä kuin pari viikkoa korkeintaan, mutta en voi mitään tälle turhautuneisuudelle. Olen vain niin kyllästynyt omaan olotilaan ja tähän odottamiseen. Selkä on kipeä, nukkuminen on vaikeaa, koko ajan pissattaa, väsyttää jne... Mihinkään ei voi mennä, kun ei jaksa kävellä tai seistä pitkiä aikoja. Mieskin alkaa varmaan kyllästymään tähän valitukseen.

Ja lisää valitusta. Tuntuu, että alan käymään jo muidenkin ihmisten (ja eläinten hermoille):

Viikonloppuna olimme kaupungilla ja kävelen olotilastani johtuen TODELLA hitaasti. Takanamme kävelivät jotkut esimurrosikäiset tytöt ja valittivat kovaan ääneen, kuinka kävelemme niin hitaasti. Enpä sitten saanut hillittyä kiukkani ja mulkaisin takaisin, että "koittakaapa itse kävellä nopeasti, kun vauvan pää on haarojen välissä!". Sainpahan tytöt hiljaiseksi :D

Ja tänään neuvolaan kävellessäni vastaan tuli isokokoinen koira omistajansa kanssa. Koira käyttäytyi todella uhkaavasti ja meinasi käydä päälleni, haukkui ja näytti hampaitaan, omistajakaan ei saanut sitä aisoihin ja itsekin tosissani pelästyin. Omistaja näytti loukkaantuvan siitä, että minä pelästyin ja puolusteli koiran käytöstä sanomalla, että "Koira pelkää ihmisiä, jotka kävelevät noin hitaasti!" Jaahas...

Pitäisi varmaan pysytellä sisätiloissa.

Tuittu ja ihme 40+2

Laskettu aika

Tänään on sitten se maaginen laskettu aika, vaan eipä taida meidän lapsonen olla niin täsmällinen kuin toivoin :) Tänään aamulla ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, mutta viikonlopun aikana ja varsinkin eilen oli todella kovaa vihlovaa kipua alapäässä ja alaselkää juili ihmeellisesti. Lisäksi oli menkkakipumaista tunnetta vatsalla. Ehkäpä pikkuinen on asettunut vihdoinkin lähtöasemiin? Olin kyllä niin pettynyt aamulla, kun huomasin, ettei taaskaan lähdetty yöllä synnyttämään.

Lisäksi olen ollut jotenkin tosi levoton ja itkuinen... Olen jotenkin niin kyllästynyt olooni, kun mikään ei enään onnistu ja pienestäkin touhamisesta tulee selkä kipeäksi. Tuntuu, etten ole enään oma itseni. Toivottavasti pikkuinen haluaisi tulla jo pian luoksemme!

Tuittu ja ihme 40+0