Ultrakuulumisia

Eilen kävimme rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin! Vaavi vastasi kooltaan täysin viikkoja ja kaikki oli niin kuin pitääkin! Olen niin onnellinen ja helpottunut! Kätilö oli innokas ja aivan ihana, saimme kuviakin ison läjän (13 kpl) mukaan. Alunperin emme halunneet tietää sukupuolta etukäteen, mutta uteliaisuus voitti... Ja tulokas on tyttö!

Koko odotus tuntuu nyt jotenkin todellisemmalta ja mahassa oleva asukas ei ole enään joku vain tuolla mahassa, vaan se on meidän oma typy <3 Ihanaa! Nyt vaan hempeän vaaleanpunaisille mekko-ostoksille...

Ja tunsinpa ehkä eilen ensimmäiset liikkeetkin? En ole täysin varma niistä, mutta kuulostellaan... Uskoisinkohan vihdoinkin, että tämä on oikeasti totta.

Tuittu ja ihme 19+5

Np-ultra

Viikko sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja sinne meno jännitti kovasti. Pelkäsin aivan kauheasti, ettei vatsassani edes kasva mitään ja kun kätilö rupesi ultraamaan, niin sieltä tuli heti näkyviin meidän pikkuinen! Siellä se lepäili ja heilutteli jalkojaan ja käsiään. Itkuhan siinä tuli. Pääperämitta oli 46,4, niskaturvotus 0,3mm ja verikokeidenkin vastaukset tulivat, eilen - lisääntynyttä riskiä ei todettu. Laskettu aika on 13.12.

Voikohan nyt jo huokaista helpotuksesta? Tämä kaikki tuntuu jotenkin niin uskomattomalta, että en meinaa millään uskoa tätä todeksi.

Siinä meidän pieni  rv 11+5

Onkohan tosiaan niin, että tämä raskaus etenee oppikirjojen mukaan? Tuntuu siltä, että heti viikon 12 ylityttyä olisi pahoinvointi ihan tosissaan helpottanut. Nyt se yllättää vain, jos unohtaa syödä. Erilaiset ruokainhotukset ovat kyllä vielä tallella, kuten broileri, tonnikala, fetajuusto... Ja ne kaikki ovat yleensä herkkujani.

Sain muuten kerrottua raskaudesta työpaikallakin ja esimiehelle kertominen suorastaan pelotti, mutta hän ottikin uutisen hyvin vastaan. Nyt on sitten se hoidettu pois alta ja voin keskittyä mammaloman odottamiseen...

Tuittu ja ihme 12+3