Edelleenkin yhtenä kappaleena! Tällä hetkellä on aikamoinen paine tuolla alapäässä ja kivuttomia supistuksia tulee päivittäin, mutta ei mitään muita merkkejä synnytyksestä. Kävin neuvolassakin tänään, mutta eipä sielläkään mitään uutta, sf-mitta edelleen sen 36 ja painoa tullut 700g/vko. Vauvan pää on vihdoinkin kiinnittynyt! Olisipa kiva tietää tuon alakerrankin tilanne, että ovatko paikat yhtään avautuneet.
Täällä Helsingissä on kuulemma asiat järjestetty niin, että raskausviikolla 41+5 olisi yliaikaiskontrolli. Laskeskelin tuossa, että minullahan se rv 41+5 sattuu olemaan joulupäivä! Jos tarvetta tulee, niin toivottavasti ne ottavat minut kontrolliin sitten aatonaattona, eivätkä vasta joulun jälkeen, jolloin on jo raskausviikko 42+0...
Tiedän, että vauva tulee kyllä ulos, kun on siihen valmis tai sitten käynnistetään ja odotusta ei ole enään jäljellä kuin pari viikkoa korkeintaan, mutta en voi mitään tälle turhautuneisuudelle. Olen vain niin kyllästynyt omaan olotilaan ja tähän odottamiseen. Selkä on kipeä, nukkuminen on vaikeaa, koko ajan pissattaa, väsyttää jne... Mihinkään ei voi mennä, kun ei jaksa kävellä tai seistä pitkiä aikoja. Mieskin alkaa varmaan kyllästymään tähän valitukseen.
Ja lisää valitusta. Tuntuu, että alan käymään jo muidenkin ihmisten (ja eläinten hermoille):
Viikonloppuna olimme kaupungilla ja kävelen olotilastani johtuen TODELLA hitaasti. Takanamme kävelivät jotkut esimurrosikäiset tytöt ja valittivat kovaan ääneen, kuinka kävelemme niin hitaasti. Enpä sitten saanut hillittyä kiukkani ja mulkaisin takaisin, että "koittakaapa itse kävellä nopeasti, kun vauvan pää on haarojen välissä!". Sainpahan tytöt hiljaiseksi :D
Ja tänään neuvolaan kävellessäni vastaan tuli isokokoinen koira omistajansa kanssa. Koira käyttäytyi todella uhkaavasti ja meinasi käydä päälleni, haukkui ja näytti hampaitaan, omistajakaan ei saanut sitä aisoihin ja itsekin tosissani pelästyin. Omistaja näytti loukkaantuvan siitä, että minä pelästyin ja puolusteli koiran käytöstä sanomalla, että "Koira pelkää ihmisiä, jotka kävelevät noin hitaasti!" Jaahas...
Pitäisi varmaan pysytellä sisätiloissa.
Tuittu ja ihme 40+2
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Valitusta...
Laskettuun aikaan on viikko ja viisi päivää, huh. Niin se aika rientää ja toisaalta taas matelee. Raskausaika eteni nopeasti siihen raskausviikkoon 37 asti, jonka jälkeen on ajankulku on hidastunut. Täytyy nyt malttaa vielä pari viikkoa (pahimmassa tapauksessa neljä) odottaa, kun on monta kuukauttakin jaksanut odottaa. Ja ennen raskautta odotettiin jo raskauden alkamistakin vuoden verran, joten nyt ollaan jo todella lähellä... siis todella lähellä!
Selkäkivut ovat käyneet todella hankaliksi. Jos innostun siivoamaan tai käymään kaupassa, saan tuntea sen selässä ja lonkissa illalla ja varsinkin yöllä. Parina iltana on myös ollut outoa pahoinvointia ja vatsakin meni löysälle. Ehdin jo "innostua", mutta ne taisivatkin olla oireita jostain ihan muusta kuin synnytyksestä...
Olen ollut viime viikot aivan älyttömän väsynyt. Herään usein keskellä yötä ja valvon nelisen tuntia saaden unenpäästä uudelleen kiinni, kun mies lähtee töihin. Päivät menevätkin sitten ihan hirveässä väsymyksessä ja jostain syystä en pysty nukkumaan päiväuniakaan. Todella rasittavaa, nythän pitäisi levätä ja kerätä voimia tulevaan, mutta minusta tuntuu, että olen päivä päivältä vain väsyneempi.
Kävin tänään neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Aikaisemmin terkkari oli sitä mieltä, että vauva on kiinnittynyt, mutta tänään hän oli tuntevinaan, että pää vielä liikkui. Sf-mittakin oli sama kuin viimeksi ja painoa oli tullut viikon aikana huimat 100g. Näyttää siltä, että painon nousu on rauhoittunut ja saan tosiaan nauttia päivittäiset suklaa-annokset hyvällä omalla tunnolla ;)
Tässä masukuvaa maanantain tasaviikoilta. En ole viime aikoina jaksanut edes blogia päivitellä ajantasalle.. :/
(Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua)
Selkäkivut ovat käyneet todella hankaliksi. Jos innostun siivoamaan tai käymään kaupassa, saan tuntea sen selässä ja lonkissa illalla ja varsinkin yöllä. Parina iltana on myös ollut outoa pahoinvointia ja vatsakin meni löysälle. Ehdin jo "innostua", mutta ne taisivatkin olla oireita jostain ihan muusta kuin synnytyksestä...
Olen ollut viime viikot aivan älyttömän väsynyt. Herään usein keskellä yötä ja valvon nelisen tuntia saaden unenpäästä uudelleen kiinni, kun mies lähtee töihin. Päivät menevätkin sitten ihan hirveässä väsymyksessä ja jostain syystä en pysty nukkumaan päiväuniakaan. Todella rasittavaa, nythän pitäisi levätä ja kerätä voimia tulevaan, mutta minusta tuntuu, että olen päivä päivältä vain väsyneempi.
Kävin tänään neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Aikaisemmin terkkari oli sitä mieltä, että vauva on kiinnittynyt, mutta tänään hän oli tuntevinaan, että pää vielä liikkui. Sf-mittakin oli sama kuin viimeksi ja painoa oli tullut viikon aikana huimat 100g. Näyttää siltä, että painon nousu on rauhoittunut ja saan tosiaan nauttia päivittäiset suklaa-annokset hyvällä omalla tunnolla ;)
Tässä masukuvaa maanantain tasaviikoilta. En ole viime aikoina jaksanut edes blogia päivitellä ajantasalle.. :/
(Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua)
Rv 38+0
Tästähän tulikin kunnon valituspostaus... Nyt positiivisempia ajatuksia kehiin joulukortteja rustaamalla! :)
Tuittu ja ihme 38+2
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Neuvolakuulumisia taas
Neuvolassa käyty lumimyrskyn läpi tarpoen! Saisi jo pikkuhiljaa alkaa syntymään, kun alkaa olemaan pieniä pukeutumisongelmia... Kun en viitsisi talvitakkia muutaman viikon takia ostaa! Olen nyt käyttänyt yhtä vanhaa ja normaalisti liian isoa takkia, mutta sekin menee niin tiukasti kiinni, että meinaa ihan ahdistaa.
Vauva tosiaan on raivotarjonnassa, laskeutunut ja kiinnittynyt. Terkkari teki tämänhetkisen painoarvion, kun lääkäri ei sitä viime kerralla sanonut. Hän sai käsin tunnustelemalla painoarvioksi 2500-3000g, eli ihan sopusuhtainen vauva sieltä pitäisi olla tulossa. Sf-mitta oli 34, kun lääkäri sai viimeksi 32, mikä olikin mielestäni väärin mitattu. Painoa oli tullut hieman lisää, mutta painonnousu on kyllä rauhoittunut, painoa on tullut nyt noin 400g/vko ja yhteensä noin 13kg, mikä on ihan ok... Huh. Eli ilmeisesti voin jatkaa herkuttelua ihan hyvällä omallatunnolla? ;)
Liitoskivut ovat hieman helpottaneet, mutta sekin on ihan päiväkohtaista, että millaisia kivut sattuvat olemaan. Sen sijaan selkä kipeytyy todella herkästi... Öisin asennon saaminen on vaikeaa liitos-ja selkäkipujen takia ja selällään ollessa ei henki kulje ja tulee huono olo. Mutta muuten vointi onkin pääasiassa ihan hyvä. Olenkin yllättynyt, että miten tämä raskaus on mennyt näinkin hyvin tähän asti. Toivottavasti synnytyskin menee yhtä hyvin!
Synnytyksestä puheen ollen, odottelemme kovasti sen alkamista ja olen suht rauhallisin mielin asian suhteen. Toisaalta pelottaa, että miten selviän siitä ja kamalista kivuista. Tuntuu, etten ole kuitenkaan valmistautunut tarpeeksi! Olen vain hieman ottanut selvää kipulääkkeistä ym, mutta en mitenkään erityisesti valmentautunut... Täytyy vain luottaa, että se menee omalla painollaan, ovathan naiset synnyttäneet tuhansia vuosia...
Niin ja viimeksi, kun mahaani kauhisteltiin kauhean isoksi, niin nyt sitten anoppi oli sitä mieltä, että se on pieni. Eikö koskaan ole sopiva?
Tuittu ja ihme 37+2
Vauva tosiaan on raivotarjonnassa, laskeutunut ja kiinnittynyt. Terkkari teki tämänhetkisen painoarvion, kun lääkäri ei sitä viime kerralla sanonut. Hän sai käsin tunnustelemalla painoarvioksi 2500-3000g, eli ihan sopusuhtainen vauva sieltä pitäisi olla tulossa. Sf-mitta oli 34, kun lääkäri sai viimeksi 32, mikä olikin mielestäni väärin mitattu. Painoa oli tullut hieman lisää, mutta painonnousu on kyllä rauhoittunut, painoa on tullut nyt noin 400g/vko ja yhteensä noin 13kg, mikä on ihan ok... Huh. Eli ilmeisesti voin jatkaa herkuttelua ihan hyvällä omallatunnolla? ;)
Liitoskivut ovat hieman helpottaneet, mutta sekin on ihan päiväkohtaista, että millaisia kivut sattuvat olemaan. Sen sijaan selkä kipeytyy todella herkästi... Öisin asennon saaminen on vaikeaa liitos-ja selkäkipujen takia ja selällään ollessa ei henki kulje ja tulee huono olo. Mutta muuten vointi onkin pääasiassa ihan hyvä. Olenkin yllättynyt, että miten tämä raskaus on mennyt näinkin hyvin tähän asti. Toivottavasti synnytyskin menee yhtä hyvin!
Synnytyksestä puheen ollen, odottelemme kovasti sen alkamista ja olen suht rauhallisin mielin asian suhteen. Toisaalta pelottaa, että miten selviän siitä ja kamalista kivuista. Tuntuu, etten ole kuitenkaan valmistautunut tarpeeksi! Olen vain hieman ottanut selvää kipulääkkeistä ym, mutta en mitenkään erityisesti valmentautunut... Täytyy vain luottaa, että se menee omalla painollaan, ovathan naiset synnyttäneet tuhansia vuosia...
Niin ja viimeksi, kun mahaani kauhisteltiin kauhean isoksi, niin nyt sitten anoppi oli sitä mieltä, että se on pieni. Eikö koskaan ole sopiva?
Tuittu ja ihme 37+2
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Neuvolalääkäri ja "mahapaniikki"
Tänään oli sitten toinen (ja viimeinen) neuvolalääkäri, joka oli onneksi paremmalla tuulella kuin viimeksi! Huh.
Vauva on asettunut raivotarjontaan ja kiinnittynyt, lääkäri tunsi pään alhaalta tunnusteltaessa, kohdunsuu 2cm, kiinteä ja kiinni. Ja minä kun niin toivoin, että jotain olisi jo tapahtunut! Mutta tilanteethan voivat muuttua äkkiä, eikös? Sf-mitta oli 32, mutta olin melkein makuuasennossa tutkimuspöydällä, kun se mitattiin, joten en kyllä tiedä kuinka luotettava tuo mitta on.
Syntymäpainon arvioi olevan 3500g tai alle sen, mutta saas nyt nähdä! :D Lääkäri myös veikkasi, että olen vauvan kanssa kotona jo jouluaattona, mutta että synnytys menee kyllä lähemmäs joulua... Eli yli menisi! Toivon niin, ettei menisi hirveästi yli, alkaa meinaan olemaan aika valtava ja vaikea olo. Saisi vaikka tulla heti maanantaina, kun on 37 viikkoa täynnä ja vauva lasketaan täysiaikaiseksi ;)
Liitoskivut ovat voimakkaita. Liikkuminen ja istuminen sattuu, sängyssä asennon vaihtaminen sattuu. Kävely, ruanlaitto ja siivoaminen vain pahentavat niitä. Ajattelin kuitenkin yrittää touhuilla mahdollisimman paljon, niin ehkä kohdunsuullakin alkaisi tapahtumaan jotain! :D
Masu eilen
Näin maanantaina työkavereita teatteri-illan puitteissa ja yksi työkaveri jatkuvasti KAUHISTELI mahaani ja sitä kuinka KAUHEAN ISO se on. Hän mainitsi asiasta monta kertaa ja oli oikeasti ihan kauhuissaan mahani suuruudesta ja kysyi, että onko se ihan normaalia. Kertoi, että ei ole vielä nähnyt näin isoa vauvamahaa. Tulipa tosi mukava olo. Aloin jo paniikissa miettimään, että olen ihan valtava, olen syönyt liikaa ja vauva on kasvanut liian isoksi ja joudun synnyttämään viisikiloisen mötikän... Mutta ihan keskikäyrillähän sitä mennään! Tuntuu, että jokaisella on mielipiteensä mahasta ja siitä, onko se nyt sopivan kokoinen tai muotoinen... murr! Saas nähdä miten paljon kommentoidaan raskauskiloja raskauden jälkeen...
Tuittu ja ihme 36+2
Vauva on asettunut raivotarjontaan ja kiinnittynyt, lääkäri tunsi pään alhaalta tunnusteltaessa, kohdunsuu 2cm, kiinteä ja kiinni. Ja minä kun niin toivoin, että jotain olisi jo tapahtunut! Mutta tilanteethan voivat muuttua äkkiä, eikös? Sf-mitta oli 32, mutta olin melkein makuuasennossa tutkimuspöydällä, kun se mitattiin, joten en kyllä tiedä kuinka luotettava tuo mitta on.
Syntymäpainon arvioi olevan 3500g tai alle sen, mutta saas nyt nähdä! :D Lääkäri myös veikkasi, että olen vauvan kanssa kotona jo jouluaattona, mutta että synnytys menee kyllä lähemmäs joulua... Eli yli menisi! Toivon niin, ettei menisi hirveästi yli, alkaa meinaan olemaan aika valtava ja vaikea olo. Saisi vaikka tulla heti maanantaina, kun on 37 viikkoa täynnä ja vauva lasketaan täysiaikaiseksi ;)
Liitoskivut ovat voimakkaita. Liikkuminen ja istuminen sattuu, sängyssä asennon vaihtaminen sattuu. Kävely, ruanlaitto ja siivoaminen vain pahentavat niitä. Ajattelin kuitenkin yrittää touhuilla mahdollisimman paljon, niin ehkä kohdunsuullakin alkaisi tapahtumaan jotain! :D
Masu eilen
Rv 36+1
Näin maanantaina työkavereita teatteri-illan puitteissa ja yksi työkaveri jatkuvasti KAUHISTELI mahaani ja sitä kuinka KAUHEAN ISO se on. Hän mainitsi asiasta monta kertaa ja oli oikeasti ihan kauhuissaan mahani suuruudesta ja kysyi, että onko se ihan normaalia. Kertoi, että ei ole vielä nähnyt näin isoa vauvamahaa. Tulipa tosi mukava olo. Aloin jo paniikissa miettimään, että olen ihan valtava, olen syönyt liikaa ja vauva on kasvanut liian isoksi ja joudun synnyttämään viisikiloisen mötikän... Mutta ihan keskikäyrillähän sitä mennään! Tuntuu, että jokaisella on mielipiteensä mahasta ja siitä, onko se nyt sopivan kokoinen tai muotoinen... murr! Saas nähdä miten paljon kommentoidaan raskauskiloja raskauden jälkeen...
Tuittu ja ihme 36+2
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Neuvolakuulumisia
Ilmassa on väsymystä. Koko åäivä on mennyt ihan sumussa, mutta en osaa nukkua päiväunia, vaikka kuinka väsyttäisi! Viime yönä sain kuitenkin nukuttua aika hyvin, lukuunottamatta vessareissuja. Ja juuri tänään, kun uni olisi maistunut pidempäänkin, niin soi herätyskello ja piti lähteä neuvolaan. Neuvolassa odotti uusi terkkari, joka siis vaihtui toiseen muuton myötä ja uusi terkkari oli oikein mukava.
Verenpaineet olivat paremmat, kuin kertaakaan aikaisemmin (128/78), virtsa puhdas, hemoglobiinia ei katsottu, kun on viime viikot ollut niin hyvä. Sf-mitan terkkari sai pienemmäksi, kuin se viimeksi oli (viimeksi 31 ja nyt 30), mutta luultavasti tulos on mittaajasta kiinni ja vauvan asentokin vaihtelee? Painoa oli tullut viime kerrasta päälle pari kiloa, eli tällä hetkellä 1073g/vko. Itse hieman kauhistelin taas painonnousua, mutta terkkari ei ollut millänsäkään ja kannustavasti sanoikin, että eihän sitä ole tullut tähän mennessä kuin noin 11 kiloa! Kiva, että suhtautuu noin :) En nimittäin jaksaisi yhtään mitään painosaarnoja neuvolasta nyt.
Typyn sykkeet olivat hyvät, korkeammat kuin viimeksi, 140-150/min ja hän on ilmeisesti edelleen raivotarjonnassa. Kahden viikon päästä on neuvolalääkäri, joka tarkistaa vauvan asennon ultraäänellä. Toivottavasti kyseinen lääkäri on hieman paremmalla tuulella, kuin viimeksi. Viimekäynnistä jäi kyllä niin paskanmaku suuhun, että nyt oikein inhottaa mennä sinne.
Tuittu ja ihme 33+2
Verenpaineet olivat paremmat, kuin kertaakaan aikaisemmin (128/78), virtsa puhdas, hemoglobiinia ei katsottu, kun on viime viikot ollut niin hyvä. Sf-mitan terkkari sai pienemmäksi, kuin se viimeksi oli (viimeksi 31 ja nyt 30), mutta luultavasti tulos on mittaajasta kiinni ja vauvan asentokin vaihtelee? Painoa oli tullut viime kerrasta päälle pari kiloa, eli tällä hetkellä 1073g/vko. Itse hieman kauhistelin taas painonnousua, mutta terkkari ei ollut millänsäkään ja kannustavasti sanoikin, että eihän sitä ole tullut tähän mennessä kuin noin 11 kiloa! Kiva, että suhtautuu noin :) En nimittäin jaksaisi yhtään mitään painosaarnoja neuvolasta nyt.
Typyn sykkeet olivat hyvät, korkeammat kuin viimeksi, 140-150/min ja hän on ilmeisesti edelleen raivotarjonnassa. Kahden viikon päästä on neuvolalääkäri, joka tarkistaa vauvan asennon ultraäänellä. Toivottavasti kyseinen lääkäri on hieman paremmalla tuulella, kuin viimeksi. Viimekäynnistä jäi kyllä niin paskanmaku suuhun, että nyt oikein inhottaa mennä sinne.
Tuittu ja ihme 33+2
perjantai 15. lokakuuta 2010
Neuvola
Kävin alkuviikosta neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Sf-mitta oli 31, verenpaineet olivat hieman koholla, joten täytyy seurailla vointia ja oireita tarkemmin. Paino ei ollut noussut yhtään viime kerrasta, vaan oli täsmälleen sama! Jee! Sen kunniaksi pidinkin sitten herkutteluillan.. :)
Typykkä oli raivotarjonnassa ja oli kuulemma jo aika alhaalla, mutta edelleenkin on tilaa liikkua ja olenkin ollut tuntevinani, että kuperkeikkoja on tehty! Että saas nähdä miten päin hän päätyy jäämään. Vaikka viimeksi sanoin, että liikkeet ovat vaimeampia, niin kyllä ne nyt tuntuvatkin aika voimakkailta :) Välillä jopa niin voimakkailta, että melkein sattuu. Nivusia vihloo, kun typy raivaa tilaa itselleen ja koko ajan pissattaa. On vaikeaa lähteä esimerkiksi kaupungille, kun koko ajan pitäisi olla vessa jossain lähettyvillä.
Olen aloittanut pesemään ja silittämään pikkuisen vaatteita ja hyvä, että aloitin ajoissa, siinä nimittäin on riittää hommaa... Kävin eilen taas vähän täydentämässä typyn vaatekaappia, seuraavalla kerralla siitä sitten.
Tuittu ja ihme 31+4
Typykkä oli raivotarjonnassa ja oli kuulemma jo aika alhaalla, mutta edelleenkin on tilaa liikkua ja olenkin ollut tuntevinani, että kuperkeikkoja on tehty! Että saas nähdä miten päin hän päätyy jäämään. Vaikka viimeksi sanoin, että liikkeet ovat vaimeampia, niin kyllä ne nyt tuntuvatkin aika voimakkailta :) Välillä jopa niin voimakkailta, että melkein sattuu. Nivusia vihloo, kun typy raivaa tilaa itselleen ja koko ajan pissattaa. On vaikeaa lähteä esimerkiksi kaupungille, kun koko ajan pitäisi olla vessa jossain lähettyvillä.
Olen aloittanut pesemään ja silittämään pikkuisen vaatteita ja hyvä, että aloitin ajoissa, siinä nimittäin on riittää hommaa... Kävin eilen taas vähän täydentämässä typyn vaatekaappia, seuraavalla kerralla siitä sitten.
Tuittu ja ihme 31+4
torstai 30. syyskuuta 2010
Neuvolakuulumisia
Kävin aamulla neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Pienen sydänäänet kuuluivat voimakkaasti ja hän taisi niitä itsekin hieman säikähtää, kun alkoi muksia neuvolatätiä ja dopleria :) Terkkarin tuntuman mukaan typy olisi raivotarjonnassa tällä hetkellä, mahassa on kyllä vielä paljon tilaa liikkua, joten tilanne varmaan muuttuu vielä moneen kertaan.
Hemoglobiinikin oli hyvä (134), vaikka oletin sen olevan alhainen. Sf-mitta 27,5, keskikäyrillä kuulemma mennään. Sitten ikävämpi asia, painoa on tullut 700g/viikko, eli pienelle dieetille tässä joudutaan. Täytyy kyllä myöntää, että on suklaa ja muut herkut ovat maistuneet vähän liiankin hyvin viime aikoina :/ Nyt vaan itsekuria peliin ja herkut vähemmälle!
Juttelimme myös jaksamisestani ja puhuin työn rankkuudesta, väsymyksestä ja selkäkivuista. Nyt minulla alkoi siis loma, jonka jälkeen olisi vielä pari viikkoa töitä. Saas nähdä antavatko ne minulle sairaslomaa... En kyllä tiedä miten jaksaisin mennä sinne muutaman viikon päästä vielä rehkimään ja nostelemaan! Viime viikon aikana on muutenkin ollut jotenkin ihmeellisen väsynyt ja alakuloinen olo. Tuntuu, että kaikki itkettää ja välillä olen huolissani mitä ihmeellisimmistä asioista. Yksi päivä jo hermostuin ja itkin, kun luulin, että miehelle on sattunut jotain, kun ei tuntiin vastannut puhelimeen... Kaikkea nämä hormonit saavatkin aikaan... :)
Tuittu ja ihme 29+3
Hemoglobiinikin oli hyvä (134), vaikka oletin sen olevan alhainen. Sf-mitta 27,5, keskikäyrillä kuulemma mennään. Sitten ikävämpi asia, painoa on tullut 700g/viikko, eli pienelle dieetille tässä joudutaan. Täytyy kyllä myöntää, että on suklaa ja muut herkut ovat maistuneet vähän liiankin hyvin viime aikoina :/ Nyt vaan itsekuria peliin ja herkut vähemmälle!
Juttelimme myös jaksamisestani ja puhuin työn rankkuudesta, väsymyksestä ja selkäkivuista. Nyt minulla alkoi siis loma, jonka jälkeen olisi vielä pari viikkoa töitä. Saas nähdä antavatko ne minulle sairaslomaa... En kyllä tiedä miten jaksaisin mennä sinne muutaman viikon päästä vielä rehkimään ja nostelemaan! Viime viikon aikana on muutenkin ollut jotenkin ihmeellisen väsynyt ja alakuloinen olo. Tuntuu, että kaikki itkettää ja välillä olen huolissani mitä ihmeellisimmistä asioista. Yksi päivä jo hermostuin ja itkin, kun luulin, että miehelle on sattunut jotain, kun ei tuntiin vastannut puhelimeen... Kaikkea nämä hormonit saavatkin aikaan... :)
Tuittu ja ihme 29+3
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Vatsakipuja ja raskausarpia
Ovatkohan nämä vatsakivut ihan normaaleja? Lähes joka ilta (ja varsinkin työpäivän jälkeen) vatsaa kiristää joka puolelta ja oikean kyljen alle pistää ihan hirveästi. Kiristyksen ollessa päällä ei auta muu kuin lepo ja makuuasento. Kipujen ollessa päällä, on asennonkin vaihtaminen vaikeaa. Voivatko nämä olla supistuksia vai vain rasituskipua? Tällä menolla en kyllä jaksa olla töissä vielä jäljellä olevia neljää viikkoa... Unohtui tuotakin kysyä siellä lääkärissä, kun oli niin pikainen käynti! Jos kivut jatkuvat, niin on varmaan pakko soitella taas neuvolaan.
Soitin kuitenkin niistä sokerirasituksen tuloksista neuvolaan seuraavana päivänä ja terkkarikin hieman ihmetteli lääkärikäynnin pikaisuutta. Onneksi sokerirasituksen tulokset olivat erittäin hyvät. Paastoarvo 4.4 (5.3), tunnin arvo 6.0 (10.0), kahden tunnin arvo 5.5 (8.6). Hemoglobiini oli hieman laskenut edelliskerrasta, nyt se oli 123 (viimeksi 133).
Minulle on muuten ilmestynyt rasvaamisesta huolimatta pari punertavaa raskausarpea alavatsalle ja muutama haaleampi arpi navan ympärille, nyt se nahkakin sitten alkaa venymään ja paukkumaan! :)
Tuittu ja ihme 25+6
Soitin kuitenkin niistä sokerirasituksen tuloksista neuvolaan seuraavana päivänä ja terkkarikin hieman ihmetteli lääkärikäynnin pikaisuutta. Onneksi sokerirasituksen tulokset olivat erittäin hyvät. Paastoarvo 4.4 (5.3), tunnin arvo 6.0 (10.0), kahden tunnin arvo 5.5 (8.6). Hemoglobiini oli hieman laskenut edelliskerrasta, nyt se oli 123 (viimeksi 133).
Minulle on muuten ilmestynyt rasvaamisesta huolimatta pari punertavaa raskausarpea alavatsalle ja muutama haaleampi arpi navan ympärille, nyt se nahkakin sitten alkaa venymään ja paukkumaan! :)
Tuittu ja ihme 25+6
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Päivän pelastus!
Kylläpä jäi paha maku suuhun lääkärikäynnistä! Olin niin odottanut lääkäriä ja kuvittelin, että pääsen kyselemään asioista ja juttelemaan ihan kunnolla, mutta lääkärikäynti kesti vaivaiset 10 minuuttia. Lääkäri oli töykeä ja kiireisen oloinen. Astuessani lääkärin huoneeseen, hän esitteli pikaisesti itsensä ja kysyi samantien "Noniin, onko sulla nyt sitten jotain kysyttävää?", pikaisesti kyselin vaavelin liikkeistä ja sain yhtä pikaisen vastauksen. Sitten heti vaan vaatteet pois ja tutkimuspöydälle. Lapsiveden määrä ok, Sf-mitta 25, ultra-äänellä katsoessa vauva makaili vatsassani poikittain, pää oikealla puolella, jalat olivat hieman yläviistossa, eli vaavi on kääntymässä pikkuhiljaa oikeaan asentoon.
Onneksi rakkaalla typykällä oli kaikki hyvin, sillä en olisi kyennyt ottamaan kyseiseltä lääkäriltä vastaan minkäänlaisia negatiivisia uutisia (enkä kyllä keneltäkään muultakaan). Kun tutkimukset oli tehty, huomasin jo seisovani oven ulkopuolella. Olin koko käynnistä niin hämmentynyt, että tajusin vasta ulkona mitä kaikkea oli jäänyt kysymättä. Soitin miehelle ja ystävälleni kertoakseni kauheasta neuvolakäynnistä ja itkuksihan se meni! Tajusin vasta ystäväni kysyessä, että lääkäri ei ollut kertonut edes sokerirasituksen tuloksia saati muiden labrojen tuloksia! Soitan kyllä huomenna omalle terkkarilleni, että saan selvyyden asioihin, onneksi lääkärikäyntejä ei ole kovin montaa!
Onneksi kotiin tullessa postilaatikossa odotti päivän pelastus: äitiyspakkaus oli saapunut! Kävimme hakemassa sen heti, kun mies tuli töistä kotiin ja voi että, kun se on ihana! Ilta onkin mennyt ihanuutta tutkaillessa.
Tässä vielä tänään (muuttolaatikoiden keskellä) otetut pari mahakuvaa:
Tuittu ja ihme 25+2
Onneksi rakkaalla typykällä oli kaikki hyvin, sillä en olisi kyennyt ottamaan kyseiseltä lääkäriltä vastaan minkäänlaisia negatiivisia uutisia (enkä kyllä keneltäkään muultakaan). Kun tutkimukset oli tehty, huomasin jo seisovani oven ulkopuolella. Olin koko käynnistä niin hämmentynyt, että tajusin vasta ulkona mitä kaikkea oli jäänyt kysymättä. Soitin miehelle ja ystävälleni kertoakseni kauheasta neuvolakäynnistä ja itkuksihan se meni! Tajusin vasta ystäväni kysyessä, että lääkäri ei ollut kertonut edes sokerirasituksen tuloksia saati muiden labrojen tuloksia! Soitan kyllä huomenna omalle terkkarilleni, että saan selvyyden asioihin, onneksi lääkärikäyntejä ei ole kovin montaa!
Onneksi kotiin tullessa postilaatikossa odotti päivän pelastus: äitiyspakkaus oli saapunut! Kävimme hakemassa sen heti, kun mies tuli töistä kotiin ja voi että, kun se on ihana! Ilta onkin mennyt ihanuutta tutkaillessa.
Tässä vielä tänään (muuttolaatikoiden keskellä) otetut pari mahakuvaa:
Rv 25+2
Rv 25+2
lauantai 7. elokuuta 2010
Neuvola
Eilen oli vihdoinkin se kauan odotettu neuvola. Meidän oma terkkari on tosi mukava, toivottavasti se ei vaihdu, kun lokakuussa on muutto edessä... Mutta neuvolassa oli kaikki siis hyvin, verenpaineet ihan hieman koholla (varmaan jännityksestä johtuen), Hb 133, virtsa puhdas. Sydänäänetkin kuuluivat ja sf-mitta oli 23, eikös se mene jo yläkäyrillä vai olenko ymmärtänyt väärin? Kohtu on kyllä selvästi kasvanut viikon aikana, sillä se on nyt navan korkeudella, hieman ylikin. Hyvä vain, että kasvaa :)
Nyt alkoi vihdoinkin loma ja se kyllä tuli todella tarpeeseen. Oli taas viimeinen työpäivä niin rankka, että ihan itkua sai vääntää... Saas nähdä, että miten sitä loman jälkeen jaksaa töissä taas olla...
Tuittu ja ihme 21+5
Nyt alkoi vihdoinkin loma ja se kyllä tuli todella tarpeeseen. Oli taas viimeinen työpäivä niin rankka, että ihan itkua sai vääntää... Saas nähdä, että miten sitä loman jälkeen jaksaa töissä taas olla...
Tuittu ja ihme 21+5
maanantai 2. elokuuta 2010
Tahtomista, potkuja ja sydänääniä...
Minusta tuli lauantaina Rouva, kun vihdoinkin sanoimme "Tahdon" ja saimme toisemme kokonaan. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi! Typykkäkin innostui potkimaan vihkivirren aikana, mahtava tunne! :)
Kävin tänään kaupungilla ja mukaan tarttui ihana pieni mekko ja yksi body, nekin hieman isompaa kokoa. Täytyy varmaan ruveta katselemaan vauvanvaatteita ihan tosissaan :) Se vain tuntuu niin epätodelliselta. Tyty liikuskelee useamman kerran päivässä ja varsinkin iltaisin oikein innostuu muksimaan.
Kävin perjantaina ylimääräisessä lääkärissä lievien supisteluiden takia, joita on tullut välillä töissä. Ne kuulemma kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia, kun niitä tulee harvoin ja ne eivät tee kipeää. Lääkäri tutki kohdunkaulan ja kuunteli sydänäänet, joita ei ensin meinannut löytyä, meinasi taas tällä mammalla tulla hätä housuun! Olipa ihanaa kuulla tasaiset "tum tum tum-äänet" ensimmäistä kertaa! Kaikki oli siis hyvin. Olisipa huojentavaa päästä joka viikko jonkinlaiselle tsekkauskäynnille ;) Tämän viikon perjantaina meillä onkin neuvola ja sitten alkaa vihdoinkin kauan odotettu loma ja lähdemme viettämään laatuaikaa häämatkalle!
Tuittu ja ihme 21+0
Kävin tänään kaupungilla ja mukaan tarttui ihana pieni mekko ja yksi body, nekin hieman isompaa kokoa. Täytyy varmaan ruveta katselemaan vauvanvaatteita ihan tosissaan :) Se vain tuntuu niin epätodelliselta. Tyty liikuskelee useamman kerran päivässä ja varsinkin iltaisin oikein innostuu muksimaan.
Kävin perjantaina ylimääräisessä lääkärissä lievien supisteluiden takia, joita on tullut välillä töissä. Ne kuulemma kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia, kun niitä tulee harvoin ja ne eivät tee kipeää. Lääkäri tutki kohdunkaulan ja kuunteli sydänäänet, joita ei ensin meinannut löytyä, meinasi taas tällä mammalla tulla hätä housuun! Olipa ihanaa kuulla tasaiset "tum tum tum-äänet" ensimmäistä kertaa! Kaikki oli siis hyvin. Olisipa huojentavaa päästä joka viikko jonkinlaiselle tsekkauskäynnille ;) Tämän viikon perjantaina meillä onkin neuvola ja sitten alkaa vihdoinkin kauan odotettu loma ja lähdemme viettämään laatuaikaa häämatkalle!
Tuittu ja ihme 21+0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
