Päivän pelastus!

Kylläpä jäi paha maku suuhun lääkärikäynnistä! Olin niin odottanut lääkäriä ja kuvittelin, että pääsen kyselemään asioista ja juttelemaan ihan kunnolla, mutta lääkärikäynti kesti vaivaiset 10 minuuttia. Lääkäri oli töykeä ja kiireisen oloinen. Astuessani lääkärin huoneeseen, hän esitteli pikaisesti itsensä ja kysyi samantien "Noniin, onko sulla nyt sitten jotain kysyttävää?", pikaisesti kyselin vaavelin liikkeistä ja sain yhtä pikaisen vastauksen. Sitten heti vaan vaatteet pois ja tutkimuspöydälle. Lapsiveden määrä ok, Sf-mitta 25, ultra-äänellä katsoessa vauva makaili vatsassani poikittain, pää oikealla puolella, jalat olivat hieman yläviistossa, eli vaavi on kääntymässä pikkuhiljaa oikeaan asentoon.

Onneksi rakkaalla typykällä oli kaikki hyvin, sillä en olisi kyennyt ottamaan kyseiseltä lääkäriltä vastaan minkäänlaisia negatiivisia uutisia (enkä kyllä keneltäkään muultakaan). Kun tutkimukset oli tehty, huomasin jo seisovani oven ulkopuolella. Olin koko käynnistä niin hämmentynyt, että tajusin vasta ulkona mitä kaikkea oli jäänyt kysymättä. Soitin miehelle ja ystävälleni kertoakseni kauheasta neuvolakäynnistä ja itkuksihan se meni! Tajusin vasta ystäväni kysyessä, että lääkäri ei ollut kertonut edes sokerirasituksen tuloksia saati muiden labrojen tuloksia! Soitan kyllä huomenna omalle terkkarilleni, että saan selvyyden asioihin, onneksi lääkärikäyntejä ei ole kovin montaa!

Onneksi kotiin tullessa postilaatikossa odotti päivän pelastus: äitiyspakkaus oli saapunut! Kävimme hakemassa sen heti, kun mies tuli töistä kotiin ja voi että, kun se on ihana! Ilta onkin mennyt ihanuutta tutkaillessa.

Tässä vielä tänään (muuttolaatikoiden keskellä) otetut pari mahakuvaa:

Rv 25+2

Rv 25+2

Tuittu ja ihme 25+2