Hän on täällä!

Pieni rakkaamme syntyi tiistaina 21.12 klo 2.44.

Seuraavaksi sekavaa kerrontaa syntymästä... Yritän jotenkin pukea sekavia ajatuksiani sanoiksi.

Maanantaina rv 41+0 alkoi tapahtumaan. Lievät supistukset alkoivat aamupäivällä kahdentoista maissa. Selkäkipu oli helpottanut, joten rupesin energisenä siivoamaan aamulla. Siinä tiskatessa supistukset alkoivat, ne olivat todella lieviä, mutta jouduin kuitenkin keskeyttämään välillä tiskauksen ja keskittymään hengittelyyn, supistuksia tuli tunnin ajan 10-15 minuutin välein ja sitten ne taas lopahtivat. Lähdin käymään vielä viimeisen kerran neuvolassa ja silläkin reissulla supistuksia tuli noin puolen tunnin välein. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja sovimme, että varailen keskiviikkona yliaikaiskontrolliaikaa, jos/kun mitään ei tapahdu...

Kävin neuvolan jälkeen vielä kaupassa ja supistuksia tuli edelleen noin puolen tunnin välein. Piti ihan pysähtyä hyllyjen väliin puuskuttamaan. Puoli viiden aikoihin laitoin ruokaa ja mies tuli kotiin, siinä syödessä supistuksia alkoi tulla noin viidentoista minuutin välein ja supistuksen tullessa täytyi nousta seisomaan ja heilutella lantiota. Tätä jatkui puoli kahdeksaan, jolloin supistukset alkoivat voimistua ja Salkkareiden katsomisesta ei tullut enään mitään! Mies piti supistuksen aikana kuumaa kaurapussia selälläni ja nojailin keittiön pöytään lantiota heilutellen, Nyt supistuksia tuli kymmenen minuutin välein koko ajan tihentyen. Vielä tässäkin vaiheessa olin aivan varma, että supistukset loppuvat minä hetkenä hyvänsä ja että ne eivät enteile synnytystä...

Kävin kahteen kertaan kuumassa suihkussa, saunassa ja ulkonakin kävelemässä. Supistuksia oli tullut melkein kahden tunnin ajan 4-6 minuutin välein, kun soitin kättärille ensimmäisen kerran kymmennen aikoihin. He kehottivat olemaan kotona niin pitkään kuin pystyn ja soittamaan uudestaan, kun olemme tulossa. Supistuksen olivat todella voimakkaita, kun soitin uudestaan kättärille puolen yön aikoihin. Puhelimessa puhuessa supisti samalla ja kätilö arvioi, että pärjäilen vielä hyvin hengittelemällä kotona. Heti puhelun jälkeen alkoi tulla veriviiruista limaa alapäästä, vatsa meni löysälle ja oksensin kahteen kertaan niin voimalla, että mies joutui kylpyhuoneen pesuhommiin...

Yritimme miehen kanssa levätä supistusten välissä ja menimme sängylle torkkumaan. Supistuksen taas tullessa nousin sängystä ylös, kuului hento "poks" ja lapsivettä lirahti lattialle, huudahdin miehelle "No nyt meni lapsivedet!" ja sanoin, että nyt kyllä lähdetään. Kello oli puoli kaksi, mies soitti taksin ja kasasi tavaramme. Supistukset tuntuivat aina vain voimakkaammilta ja huohotin taksin takapenkillä, onneksi taksikuski ajoi punaisia päin!
Kello oli vajaa kaksi, kun vihdoin pääsimme synnytyssaliin ja puuskutin, että haluan epiduraalin... Kätilö rauhoitteli ja sanoi, että hänen täytyy ensin tutkia, jotta voi antaa lääkettä. Kätilö tarkisti tilanteen ja yllätyksekseni olin jo täysin auki (se siitä epiduraalista)! Samantien alkoikin ponnistuttamaan ja ah sitä autuutta, aivan uskomaton tunne. Seisoin sänkyyn nojaten, hengittelin ilokaasua ja ponnistelin pikkuhiljaa aina supistuksen tullessa.

Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että vauvan sydänäänissä on jotain ongelmaa ja jouduin siirtymään sängylle. Vauva oli jo niin alhaalla, että siirtyminen sängylle oli tuskallista. Sängyllä ponnistaessa alkoi tuntua kivuliaalta ja iski epäuskoinen fiilis, en pysty tähän! Kätilö tsemppasi, että nyt näkyy jo hiukset ja enään muutama ponnistus, niin lapsi on maailmassa. Ponnistin sitten kaikilla voimillani... Syntyi pää, alavartalo ja jalat - siinä hän nyt oli. Uskomatonta.

Katsoin miestä ja hänellä oli kyyneleet silmissä, katsoimme lastamme ja hoimme molemmat, että onpa hän pieni... Lapsi nostettiin rinnalleni ja hetken päästä isä sai leikata napanuoran. Kätilö ompeli vielä episiotomiahaavaa ja pientä repeämää tunnin ajan, kunnes saimme pientä purtavaa ja kahvit. Mielestäni ompeluvaihe oli synnytyksessä ehdottomasti epämiellyttävin vaihe ja se tuntui vain kestävän ja kestävän...

Sairaalassa vietyt yöt (ja päivät) olivat todella pitkiä ja odotin vain, että pääsen kotiin. Kotiuduimmekin pienen tyttösen kanssa torstaina juuri sopivasti jouluksi. Nyt tutustumme toisiimme ja opettelemme uutta arkea perheenä. Tässä riittääkin ihmeteltävää.

Tuittu ja mimmi 7vrk

Itku ja parku

Ja nyt sitten pamahti selkäkin lopullisesti. Eilen aamupäivällä alkoi ihan yhtäkkiä aivan järkyttävä selkäkipu, joka säteilee oikeaan jalkaan. Sängystä/sohvalta ylösnouseminen on vaikeaa, kävellessä jalka menee alta, enkä pysty edes seistä suorassa, kun niin sattuu. Oli aika tuskainen yö, kun piti vielä vessaankin raahautua useampaan kertaan...

Eilen oli niin kurja päivä, että heti kun mies tuli töistä kotiin, niin itku pääsi! Onneksi mies on niin ihana ja kannustava. Ei olisi voinut parempaan saumaan sattua, kun hän sitten eilen töistä tullessa antoi minulle etukäteen joulu- ja "synnytys"lahjan, mikä olikin todellinen hemmottelupaketti! :)

Tämä päivä meneekin sohvalla makaillen kauratyyny selän alla. Onneksi alkaa viikonloppu, niin ei tarvitse nyhjöttää yksinään hormonihuuruissa!

Tuittu ja ihme 40+4


Rakas lapsemme, voisitko jo saapua tänne ihmisten ilmoille isin ja äidin ihasteltavaksi?

Aika matelee (ja niin minäkin)

Edelleenkin yhtenä kappaleena! Tällä hetkellä on aikamoinen paine tuolla alapäässä ja kivuttomia supistuksia tulee päivittäin, mutta ei mitään muita merkkejä synnytyksestä. Kävin neuvolassakin tänään, mutta eipä sielläkään mitään uutta, sf-mitta edelleen sen 36 ja painoa tullut 700g/vko. Vauvan pää on vihdoinkin kiinnittynyt! Olisipa kiva tietää tuon alakerrankin tilanne, että ovatko paikat yhtään avautuneet.

Täällä Helsingissä on kuulemma asiat järjestetty niin, että raskausviikolla 41+5 olisi yliaikaiskontrolli. Laskeskelin tuossa, että minullahan se rv 41+5 sattuu olemaan joulupäivä! Jos tarvetta tulee, niin toivottavasti ne ottavat minut kontrolliin sitten aatonaattona, eivätkä vasta joulun jälkeen, jolloin on jo raskausviikko 42+0...

Tiedän, että vauva tulee kyllä ulos, kun on siihen valmis tai sitten käynnistetään ja odotusta ei ole enään jäljellä kuin pari viikkoa korkeintaan, mutta en voi mitään tälle turhautuneisuudelle. Olen vain niin kyllästynyt omaan olotilaan ja tähän odottamiseen. Selkä on kipeä, nukkuminen on vaikeaa, koko ajan pissattaa, väsyttää jne... Mihinkään ei voi mennä, kun ei jaksa kävellä tai seistä pitkiä aikoja. Mieskin alkaa varmaan kyllästymään tähän valitukseen.

Ja lisää valitusta. Tuntuu, että alan käymään jo muidenkin ihmisten (ja eläinten hermoille):

Viikonloppuna olimme kaupungilla ja kävelen olotilastani johtuen TODELLA hitaasti. Takanamme kävelivät jotkut esimurrosikäiset tytöt ja valittivat kovaan ääneen, kuinka kävelemme niin hitaasti. Enpä sitten saanut hillittyä kiukkani ja mulkaisin takaisin, että "koittakaapa itse kävellä nopeasti, kun vauvan pää on haarojen välissä!". Sainpahan tytöt hiljaiseksi :D

Ja tänään neuvolaan kävellessäni vastaan tuli isokokoinen koira omistajansa kanssa. Koira käyttäytyi todella uhkaavasti ja meinasi käydä päälleni, haukkui ja näytti hampaitaan, omistajakaan ei saanut sitä aisoihin ja itsekin tosissani pelästyin. Omistaja näytti loukkaantuvan siitä, että minä pelästyin ja puolusteli koiran käytöstä sanomalla, että "Koira pelkää ihmisiä, jotka kävelevät noin hitaasti!" Jaahas...

Pitäisi varmaan pysytellä sisätiloissa.

Tuittu ja ihme 40+2

Laskettu aika

Tänään on sitten se maaginen laskettu aika, vaan eipä taida meidän lapsonen olla niin täsmällinen kuin toivoin :) Tänään aamulla ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, mutta viikonlopun aikana ja varsinkin eilen oli todella kovaa vihlovaa kipua alapäässä ja alaselkää juili ihmeellisesti. Lisäksi oli menkkakipumaista tunnetta vatsalla. Ehkäpä pikkuinen on asettunut vihdoinkin lähtöasemiin? Olin kyllä niin pettynyt aamulla, kun huomasin, ettei taaskaan lähdetty yöllä synnyttämään.

Lisäksi olen ollut jotenkin tosi levoton ja itkuinen... Olen jotenkin niin kyllästynyt olooni, kun mikään ei enään onnistu ja pienestäkin touhamisesta tulee selkä kipeäksi. Tuntuu, etten ole enään oma itseni. Toivottavasti pikkuinen haluaisi tulla jo pian luoksemme!

Tuittu ja ihme 40+0

Odottavan aika on pitkä

Odottavan aika on pitkä, todella pitkä. Alan olemaan jo todella kärsimätön. Tuntuu, ettei tämä synny koskaan. Mitään suurempia tuntemuksiakaan ei ole, välillä pieniä menkkakipuja ja pistelyä.. ei siis edes supistuksia! En vaan enään millään malttaisi odottaa...

Tuittu ja ihme 39+1

Valitusta...

Laskettuun aikaan on viikko ja viisi päivää, huh. Niin se aika rientää ja toisaalta taas matelee. Raskausaika eteni nopeasti siihen raskausviikkoon 37 asti, jonka jälkeen on ajankulku on hidastunut. Täytyy nyt malttaa vielä pari viikkoa (pahimmassa tapauksessa neljä) odottaa, kun on monta kuukauttakin jaksanut odottaa. Ja ennen raskautta odotettiin jo raskauden alkamistakin vuoden verran, joten nyt ollaan jo todella lähellä... siis todella lähellä!

Selkäkivut ovat käyneet todella hankaliksi. Jos innostun siivoamaan tai käymään kaupassa, saan tuntea sen selässä ja lonkissa illalla ja varsinkin yöllä. Parina iltana on myös ollut outoa pahoinvointia ja vatsakin meni löysälle. Ehdin jo "innostua", mutta ne taisivatkin olla oireita jostain ihan muusta kuin synnytyksestä...

Olen ollut viime viikot aivan älyttömän väsynyt. Herään usein keskellä yötä ja valvon nelisen tuntia saaden unenpäästä uudelleen kiinni, kun mies lähtee töihin. Päivät menevätkin sitten ihan hirveässä väsymyksessä ja jostain syystä en pysty nukkumaan päiväuniakaan. Todella rasittavaa, nythän pitäisi levätä ja kerätä voimia tulevaan, mutta minusta tuntuu, että olen päivä päivältä vain väsyneempi.

Kävin tänään neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Aikaisemmin terkkari oli sitä mieltä, että vauva on kiinnittynyt, mutta tänään hän oli tuntevinaan, että pää vielä liikkui. Sf-mittakin oli sama kuin viimeksi ja painoa oli tullut viikon aikana huimat 100g. Näyttää siltä, että painon nousu on rauhoittunut ja saan tosiaan nauttia päivittäiset suklaa-annokset hyvällä omalla tunnolla ;)

Tässä masukuvaa maanantain tasaviikoilta. En ole viime aikoina jaksanut edes blogia päivitellä ajantasalle.. :/

(Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua)

Rv 38+0

Tästähän tulikin kunnon valituspostaus... Nyt positiivisempia ajatuksia kehiin joulukortteja rustaamalla! :)

Tuittu ja ihme 38+2

Neuvolakuulumisia taas

Neuvolassa käyty lumimyrskyn läpi tarpoen! Saisi jo pikkuhiljaa alkaa syntymään, kun alkaa olemaan pieniä pukeutumisongelmia... Kun en viitsisi talvitakkia muutaman viikon takia ostaa! Olen nyt käyttänyt yhtä vanhaa ja normaalisti liian isoa takkia, mutta sekin menee niin tiukasti kiinni, että meinaa ihan ahdistaa.

Vauva tosiaan on raivotarjonnassa, laskeutunut ja kiinnittynyt. Terkkari teki tämänhetkisen painoarvion, kun lääkäri ei sitä viime kerralla sanonut. Hän sai käsin tunnustelemalla painoarvioksi 2500-3000g, eli ihan sopusuhtainen vauva sieltä pitäisi olla tulossa. Sf-mitta oli 34, kun lääkäri sai viimeksi 32, mikä olikin mielestäni väärin mitattu. Painoa oli tullut hieman lisää, mutta painonnousu on kyllä rauhoittunut, painoa on tullut nyt noin 400g/vko ja yhteensä noin 13kg, mikä on ihan ok... Huh. Eli ilmeisesti voin jatkaa herkuttelua ihan hyvällä omallatunnolla? ;)

Liitoskivut ovat hieman helpottaneet, mutta sekin on ihan päiväkohtaista, että millaisia kivut sattuvat olemaan. Sen sijaan selkä kipeytyy todella herkästi... Öisin asennon saaminen on vaikeaa liitos-ja selkäkipujen takia ja selällään ollessa ei henki kulje ja tulee huono olo. Mutta muuten vointi onkin pääasiassa ihan hyvä. Olenkin yllättynyt, että miten tämä raskaus on mennyt näinkin hyvin tähän asti. Toivottavasti synnytyskin menee yhtä hyvin!

Synnytyksestä puheen ollen, odottelemme kovasti sen alkamista ja olen suht rauhallisin mielin asian suhteen. Toisaalta pelottaa, että miten selviän siitä ja kamalista kivuista. Tuntuu, etten ole kuitenkaan valmistautunut tarpeeksi! Olen vain hieman ottanut selvää kipulääkkeistä ym, mutta en mitenkään erityisesti valmentautunut... Täytyy vain luottaa, että se menee omalla painollaan, ovathan naiset synnyttäneet tuhansia vuosia...

Niin ja viimeksi, kun mahaani kauhisteltiin kauhean isoksi, niin nyt sitten anoppi oli sitä mieltä, että se on pieni. Eikö koskaan ole sopiva?

Tuittu ja ihme 37+2

Neuvolalääkäri ja "mahapaniikki"

Tänään oli sitten toinen (ja viimeinen) neuvolalääkäri, joka oli onneksi paremmalla tuulella kuin viimeksi! Huh.

Vauva on asettunut raivotarjontaan ja kiinnittynyt, lääkäri tunsi pään alhaalta tunnusteltaessa, kohdunsuu 2cm, kiinteä ja kiinni. Ja minä kun niin toivoin, että jotain olisi jo tapahtunut! Mutta tilanteethan voivat muuttua äkkiä, eikös? Sf-mitta oli 32, mutta olin melkein makuuasennossa tutkimuspöydällä, kun se mitattiin, joten en kyllä tiedä kuinka luotettava tuo mitta on.

Syntymäpainon arvioi olevan 3500g tai alle sen, mutta saas nyt nähdä! :D Lääkäri myös veikkasi, että olen vauvan kanssa kotona jo jouluaattona, mutta että synnytys menee kyllä lähemmäs joulua... Eli yli menisi! Toivon niin, ettei menisi hirveästi yli, alkaa meinaan olemaan aika valtava ja vaikea olo. Saisi vaikka tulla heti maanantaina, kun on 37 viikkoa täynnä ja vauva lasketaan täysiaikaiseksi ;)

Liitoskivut ovat voimakkaita. Liikkuminen ja istuminen sattuu, sängyssä asennon vaihtaminen sattuu. Kävely, ruanlaitto ja siivoaminen vain pahentavat niitä. Ajattelin kuitenkin yrittää touhuilla mahdollisimman paljon, niin ehkä kohdunsuullakin alkaisi tapahtumaan jotain! :D

Masu eilen

Rv 36+1

Näin maanantaina työkavereita teatteri-illan puitteissa ja yksi työkaveri jatkuvasti KAUHISTELI mahaani ja sitä kuinka KAUHEAN ISO se on. Hän mainitsi asiasta monta kertaa ja oli oikeasti ihan kauhuissaan mahani suuruudesta ja kysyi, että onko se ihan normaalia. Kertoi, että ei ole vielä nähnyt näin isoa vauvamahaa. Tulipa tosi mukava olo. Aloin jo paniikissa miettimään, että olen ihan valtava, olen syönyt liikaa ja vauva on kasvanut liian isoksi ja joudun synnyttämään viisikiloisen mötikän... Mutta ihan keskikäyrillähän sitä mennään! Tuntuu, että jokaisella on mielipiteensä mahasta ja siitä, onko se nyt sopivan kokoinen tai muotoinen... murr! Saas nähdä miten paljon kommentoidaan raskauskiloja raskauden jälkeen...

Tuittu ja ihme 36+2

Liitoskipuja

Muutama päivä sitten alkoivat kivuliaat liitoskivut. Niitä on ollut aikaisemminkin ja ne ovat tuntuneet lähinnä alaselkäkipuna, mutta nyt ne tuntuvat alaselän lisäksi häpyliitoksessa/luussa. Kipu on todella vihlovaa ja välillä herättää öisinkin. Kävely alkaa olemaan päivä päivältä hankalampaa. Myös pitkään paikallaan istuminen on hankalaa liitoskipujen, selkäkipujen ja supistusten takia.. Mitähän siitä teatteri-illasta tulee?

Vauva viihtyy vatsassa oikealla puolella ja tuntuu, kuin hän olisi välillä (vieläkin) poikittain, taitaa olla edelleen aika lailla tilaa möyriä. Eilen illalla typyllä oli hikka ja kun laitoin käteni vatsalle olin tuntevinani "nytkytyksen" vatsan yläosassa napani yläpuolella(??), kun se on aikaisemmin tuntunut aivan alhaalla... Toivottavasti ei ole kääntynyt perätilaan! Tai ehkä hän vain "käväisi" siellä :D Alan jo käymään hieman kärsimättömäksi...

Tuittu ja ihme 35+4

Väsyttää, väsyttää...

Rv 35+0

Nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella tänne. Jatkuvasti väsyttää. Tuntuu, että olen päivä päivältä väsyneempi ja liikkuminenkin on aina vain hankalampaa. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi ja vielä olisi muun muassa sairaalakassi ja vauvan kotiutumiskassi pakkaamatta.

Pitäisi käydä ostamassa imetysliivejä ja muutama pikku juttu isyyspakkaukseen, jota olen kasannut tässä muutaman viikon. Ajattelin yllättää miehen ja antaa sen hänelle isänpäivänä. Tuli myös pyydettyä miehen isä meille syömään isänpäivänä, saas nähdä kuinka poikki olen kokkailujen jälkeen! Imetysliivien ostaminenkin on vähän jäänyt, kun ostoksilla käyminen ei ole enään mikään nautinto (vaikka olen aina tykännyt shoppailusta)... Jatkuvasti pissattaa, supistaa, hikoiluttaa ja kävely on hankalaa, näytän takaapäin katsottuna varmasti ihan pingviiniltä! Maanantaina olisi myös teatteri-ilta työkavereiden kanssa, toivottavasti kahden tunnin näytöksessä on edes yksi tauko tai toivottavasti istun jossain salin reunalla, että pääsen jaloittelemaan ja käymään vessassa välillä!

Alkaa kyllä pikkuhiljaa jännittämään, että tuleeko tämä typykkä ulos ennen laskettua aikaa vai vasta sen jälkeen. Alkaa olla jo nyt sellainen olo, että mitenkähän sitä jaksaa, jos menee sinne joulun tienoille... Minä kun olen suunnitellut, että jouluna pääsen nautiskelemaan kaikista ihanista herkuista punaviinilasillisen kera! Nyt kun ei sitä ruokaakaan pysty paljoa kerralla syömään, niin menee herkut muuten ihan hukkaan :D

Tänään olisi ohjelmassa tutustumiskäynti kättärille, jännityksellä odotan...

Tuittu ja ihme 35+2

Mammaloma alkoi!

Tänään alkoi sitten äitiysloma ihan virallisesti! Sen kunniaksi hain vähän irtokarkkeja illaksi...

Typyn liikkeet ovat hieman vähentyneet, välillä olen jo ollut soittamassa kättärille, mutta sitten pieni on aloittanut taas liikuntasession. Tuntuu, ettei typykkä ole vieläkään asettunut vakituisesti lähtökuoppiin, koska välillä tuntuu, että hän olisi poikittain mahassa. Ja silloin kiristää...

Seuraava neuvolakäynti olisikin sitten se lääkärikäynti, jossa varmistetaan vauvan asento. Ihmetyttää vaan, että seuraavaan käyntiin on vielä kaksi viikkoa ja edellinen neuvolakäynti oli viikko sitten, eli neuvolakäyntien väliksi tulee edelleenkin kolme viikkoa! Eikös tässä vaiheessa pitäisi olla neuvoloita jo viikon välein?? Toivottavasti verenpaineet ym. pysyvät nyt sitten ilman seurantaakin hyvinä. Ja seuraava käynti on sille inhottavalle lääkärille, viime kerralla meni jotenkin luottamus sen ihmisen ammattitaitoonkin, joten toivottavasti kaikki on kunnossa. Inhottavaa stressata tällaisista asioista.

Olen ollut viime päivät jotenkin todella väsynyt ja eilen oli vähän huono olokin. Herään joka yö vessahädän ja asennonvaihtojen lisäksi siihen, että olen aivan hiestä märkänä ja vatsaan kiristää oudosti. Varmaan jotain supistuksia tms? Lisäksi tunteet ovat todella herkässä ja tuntuu, että kaikki asiat itkettävät. Itsetuntokin on välillä ihan nollissa, mikä johtuu vatsaan tulleista raskausarvista... joita on muuten aika paljon :( Muuten kyllä rakastan masuani (ja sen asukkia) ihan hirveästi, enkä vaihtaisi sitä mihinkään! Välillä ihan pysähdyn ajattelemaan, että tämä on oikeasti totta. Saamme kohta vauvan ja meistä tulee vanhempia, äiti ja isä. Elämä ei enään koskaan ole niin kuin ennen. Ihan mahtavaa!


Enään 40 päivää laskettuun aikaan ja kaikki olisi valmiina vauvaa varten! Kolmisen viikkoa kun vielä pysyisi masussa, niin olisi täysiaikainen ja sitten saisi tulla vaikka heti! =)
 

Rv 34+1

 
Tuittu ja ihme 34+2

Neuvolakuulumisia

Ilmassa on väsymystä. Koko åäivä on mennyt ihan sumussa, mutta en osaa nukkua päiväunia, vaikka kuinka väsyttäisi! Viime yönä sain kuitenkin nukuttua aika hyvin, lukuunottamatta vessareissuja. Ja juuri tänään, kun uni olisi maistunut pidempäänkin, niin soi herätyskello ja piti lähteä neuvolaan. Neuvolassa odotti uusi terkkari, joka siis vaihtui toiseen muuton myötä ja uusi terkkari oli oikein mukava.

Verenpaineet olivat paremmat, kuin kertaakaan aikaisemmin (128/78), virtsa puhdas, hemoglobiinia ei katsottu, kun on viime viikot ollut niin hyvä. Sf-mitan terkkari sai pienemmäksi, kuin se viimeksi oli (viimeksi 31 ja nyt 30), mutta luultavasti tulos on mittaajasta kiinni ja vauvan asentokin vaihtelee? Painoa oli tullut viime kerrasta päälle pari kiloa, eli tällä hetkellä 1073g/vko. Itse hieman kauhistelin taas painonnousua, mutta terkkari ei ollut millänsäkään ja kannustavasti sanoikin, että eihän sitä ole tullut tähän mennessä kuin noin 11 kiloa! Kiva, että suhtautuu noin :) En nimittäin jaksaisi yhtään mitään painosaarnoja neuvolasta nyt.

Typyn sykkeet olivat hyvät, korkeammat kuin viimeksi, 140-150/min ja hän on ilmeisesti edelleen raivotarjonnassa. Kahden viikon päästä on neuvolalääkäri, joka tarkistaa vauvan asennon ultraäänellä. Toivottavasti kyseinen lääkäri on hieman paremmalla tuulella, kuin viimeksi. Viimekäynnistä jäi kyllä niin paskanmaku suuhun, että nyt oikein inhottaa mennä sinne.

Tuittu ja ihme 33+2

Unettomia öitä

Viimeisen viikon aikana ovat yöunet muuttuneet täysin, asennon löytäminen on ollut vaikeaa jo jonkin aikaa, mutta nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä. Jostain syystä en saa unta iltaisin, vaikka kuinka väsyttäisi tai jos saan unen päästä kiinni, niin heräilen parin tunnin välein ja välillä en saa enään uudestaan unta. Heräilen jatkuvasti pissalle ja hyvän asennon löytäminen on todella vaikeaa! Suonenvetoa ja närästystäkin esiintyy... Päivisin olen väsynyt ja silmänaluset tummenevat päivä päivältä... Tämä on nyt sitten varmaan valmistautumista tulevaan?? Olisi vaan ihan kiva kerätä vähän unta "varastoon" tulevia aikoja varten, mutta minkäs teet.

Lisäksi sunnuntaina illalla ja maanantai-aamuna tuli kivuliaita supistuksia. Mieskin jo kysyi, että nytkö se jo on menoa :D Ei ehkä vielä ja toivottavasti ei! Kuukauden päästä, rv 37 jälkeen saa kyllä tulla vaikka heti. Ehkä tämä kaikki enteileekin aikaista synnytystä??

Tässäpä masu eilen

Rv 33+0

Huomenna on neuvola, saas nähdä, että miten päin tämä asukki majailee masussa! Jännittää myös, että miten paljon paino on taas noussut... Mutta senkin uhalla ajattelin hakea illaksi kaupasta herkkuja ja hemmotella itseäni, kun olen yksin kotona illan/yön, mies on nimittäin työmatkalla :)

Ainiin, kävimme viikonloppuna hakemassa ihanuudet kotiin! Siellä ne eteisessä odottavat käyttöä, enään puuttuu matkustaja :)

Ja mukaan tarttui taas ihana pieni mekko. Jos tämän voisi vaikka Jouluaattona pukea typyn päälle ;)

Tuittu ja ihme 33+1

Pientä stressiä ja hössötystä

Yritämme ottaa masukuvan  nyt joka maanantai, raskausviikkojen vaihtuessa. Tässä siis masukuva eiliseltä

rv 32+0

Onkohan typyllä tila vähentynyt, kun hän on liikkunut eilen ja tänään mielestäni vähemmän, kuin aikaisemmin? Välillä ihan pysähdyn, jotta tuntisin liikkeet. Ne kyllä tuntuvat välillä todella voimakkainakin, varsinkin iltapäivällä ja illalla masussa on bileet käynnissä. Olen huomannut, että aamupäivällä ja puolenpäivän aikoihin on hiljaisempaa, se taitaa olla päiväuniaika. :) Toivoisin, että tämä loppuaika nyt vain menisi nopeasti, niin saisimme pikkuisen maailmaan. Ei tarvitsisi enään vainoharhaisena tunnustella liikkeitä ja miettiä, onko kaikki hyvin!

Onneksi saan rauhassa keskittyä itseeni ja vauvaan, olen nimittäin nyt sitten sairaslomalla selkäkipujen takia äitiyslomaan asti. Äippälomahan alkaisi virallisesti 3.11. Selkäkipujen lisäksi ajoittain on kipuja nivusissa ja lantiossa, ne ovat ilmeisesti liitoskipuja? Välillä ihan nivusia vihlaisee, kun typy tekee tilaa itselleen. Tuntuu myös aika erikoiselle, kun typy kääntyy mahassa poikittain, koskahan tuo asukki tuolla mahssa malttaisi kääntyä ja myös jäädä oikeaan asentoon?

Kovasti stressaan kaikista hankinnoista ja mietiskelen koko ajan, että onko vaatteita tarpeeksi, onko meillä jo sitä ja tätä ja tarvitseeko sitä ja sitä... Onneksi sentään sain eilen puhelun Lastentarvikkeesta, että vaunumme ovat vihdoin saapuneet ja saamme hakea ne! En malttaisi odottaa, että pääsen testailemaan niitä :)

Muutamia ihanuuksia, joita olen jo pessyt ja silittänyt:

Ihania mekkoja H&M:ltä

Ihana mekko ja pöksyt ensi kesäksi, ostettu häämatkalta.

Lisää pieniä ihanuuksia, häämatkalta. En malta odottaa, että saan täytettä näille! :)

Kävimme tätini luona viikonloppuna kyläilemässä ja saimme mukaamme vanhan kehdon, jossa olen nukkunut minä ja kolme serkkuani sekä serkkuni lapsi. Voiko mikään olla suloisempaa, kuin perintökehto? Laitan kuvaa tänne, kunhan mies saa sen kasattua. Kävimme myös mummollani, joka oli neulonut ihanan lämpöisen villapuvun typykälle.

Kylläpä kaikki näyttää taas olevan niin ihanaa! Ennen seuraavaa hormoni-itkua... :D

Tuittu ja ihme 32+1

Neuvola

Kävin alkuviikosta neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Sf-mitta oli 31, verenpaineet olivat hieman koholla, joten täytyy seurailla vointia ja oireita tarkemmin. Paino ei ollut noussut yhtään viime kerrasta, vaan oli täsmälleen sama! Jee! Sen kunniaksi pidinkin sitten herkutteluillan.. :)

Typykkä oli raivotarjonnassa ja oli kuulemma jo aika alhaalla, mutta edelleenkin on tilaa liikkua ja olenkin ollut tuntevinani, että kuperkeikkoja on tehty! Että saas nähdä miten päin hän päätyy jäämään. Vaikka viimeksi sanoin, että liikkeet ovat vaimeampia, niin kyllä ne nyt tuntuvatkin aika voimakkailta :) Välillä jopa niin voimakkailta, että melkein sattuu. Nivusia vihloo, kun typy raivaa tilaa itselleen ja koko ajan pissattaa. On vaikeaa lähteä esimerkiksi kaupungille, kun koko ajan pitäisi olla vessa jossain lähettyvillä.

Olen aloittanut pesemään ja silittämään pikkuisen vaatteita ja hyvä, että aloitin ajoissa, siinä nimittäin on riittää hommaa... Kävin eilen taas vähän täydentämässä typyn vaatekaappia, seuraavalla kerralla siitä sitten.

Tuittu ja ihme 31+4

Selkäkipua... Ja piristykseksi ostoksia!

Huh, raskaana olo todellakin on raskasta. Selkäkipu on nykyään seuranani joka päivä. Pääasiassa kipu on iskias-tyylistä kipua, joka säteilee oikeaan jalkaan niin, että välillä meinaa lähteä jalka alta. Välillä, varsinkin pidempään kävellessä (esim. kauppareissut) kipu tuntuu myös aivan alaselässä/lantiolla ja ihan syvällä, liekö jotain liitoksien löystymistä? Myös jalat väsyvät todella helposti, eikä pitkien kävelymatkojen lisäksi seisominenkaan tee enää kovin hyvää...

Tässä sitten tämän päivän masukuvaa

Rv 30+4

Vauvan liikkeet ovat tällä viikolla muuttuneet ja harventuneet (ja olenkin ollut parina päivänä taas ihan hermorauniona niiden takia). Pääasiassa liikkeet ovat hennompia, eivätkä enään niin voimakkaita kuin esimerkiksi viime viikolla. Välillä tulee kuitenkin ihan kunnon muljahteluita jopa niin, että peitto heiluu, kun makaan sängyssä. Välillä myös nivusia vihlaisee todella ikävästi, kaiveleekohan typykkä siellä jo lähtökuoppiaan? Olen ollut tuntevinani ylävatsalla jonkin pyöreän ruumiinosan, onkohan se pää vai peppu?

Käväisin toissapäivänä kaupungilla ja tarkoituksena oli ostaa vaikka mitä, mutta en löytänyt oikein mitään kivaa ja jostain syystä tämän hetken vaatetarjonta ei ihan hirveästi iske minuun... Tarkoitus oli myös ostaa Name It:n liikkeestä harsoja, joita en siellä kuitenkaan nähnyt, joten täytyy käydä katsomassa vaikkapa ensi viikolla sitten uudestaan. Nämä kuitenkin tarttuivat mukaani:

Ihania villatakkeja H&M:ltä.

Pari yöpukua H&M:ltä.

Puolipotkareita H&M:ltä ja Lindexistä.

Täytyy ottaa tässä joku päivä muistakin hankinnoista kuvia, niin saisin vähän kuvia tähän tekstipainotteiseen blogiin...

Lisäksi tilasin tänään tälläisen ihanan Eisbärchen lämpöpussin, kun äitiyspakkauksen makuupussi tuntuu niin kovin ohuelta.

Tuittu ja ihme 30+4

Aika käy vähiin...

Nyt on muutettu ja tavarat alkaa olemaan paikoillaan. Voin sanoa, että oli kyllä aika rankka viikonloppu ja yhtenä iltana jo tuli aika kivulias supistus, kun en vaan malttanut rauhoittua. Selkäkin on ollut aika kovilla touhutessa, eli rauhallisemminkin olisin voinut ottaa... Mutta kaikki on ainakin jo nyt paikoillaan ja nyt saa alkaa valmistelemaan vauvan tuloa, kun koti on muuten kunnossa. Tajusinkin tässä juuri, että aika alkaa käydä vähiin, enään kymmenen viikkoa laskettuun aikaan! Apua! Miten tässä ehtii tehdä kaiken??

Onneksi pinnasänky ja hoitopöytä ovat jo kasassa ja aloitin eilen pikkuhiljaa pesemään vauvan petivaatteita ja seuraavaksi olisi sitten vaatteiden vuoro. Täytyy vaan käydä vielä ostelemassa vähän lisää vaatteita ja vaikka mitä muutakin hankittavaa olisi vielä...

Tuittu ja ihme 30+1

Neuvolakuulumisia

Kävin aamulla neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Pienen sydänäänet kuuluivat voimakkaasti ja hän taisi niitä itsekin hieman säikähtää, kun alkoi muksia neuvolatätiä ja dopleria :) Terkkarin tuntuman mukaan typy olisi raivotarjonnassa tällä hetkellä, mahassa on kyllä vielä paljon tilaa liikkua, joten tilanne varmaan muuttuu vielä moneen kertaan.

Hemoglobiinikin oli hyvä (134), vaikka oletin sen olevan alhainen. Sf-mitta 27,5, keskikäyrillä kuulemma mennään. Sitten ikävämpi asia, painoa on tullut 700g/viikko, eli pienelle dieetille tässä joudutaan. Täytyy kyllä myöntää, että on suklaa ja muut herkut ovat maistuneet vähän liiankin hyvin viime aikoina :/ Nyt vaan itsekuria peliin ja herkut vähemmälle!

Juttelimme myös jaksamisestani ja puhuin työn rankkuudesta, väsymyksestä ja selkäkivuista. Nyt minulla alkoi siis loma, jonka jälkeen olisi vielä pari viikkoa töitä. Saas nähdä antavatko ne minulle sairaslomaa... En kyllä tiedä miten jaksaisin mennä sinne muutaman viikon päästä vielä rehkimään ja nostelemaan! Viime viikon aikana on muutenkin ollut jotenkin ihmeellisen väsynyt ja alakuloinen olo. Tuntuu, että kaikki itkettää ja välillä olen huolissani mitä ihmeellisimmistä asioista. Yksi päivä jo hermostuin ja itkin, kun luulin, että miehelle on sattunut jotain, kun ei tuntiin vastannut puhelimeen... Kaikkea nämä hormonit saavatkin aikaan... :)

Tuittu ja ihme 29+3

Totaali stoppi ja saikku

Nonniin, nyt sitten tuli ihan totaalinen väsymys ja stoppi. Olen ollut jo pidempään ja varsinkin viimeisen viikon todella väsynyt, jopa niin väsynyt, että näytän ihan haamulta. Olin eilen (taas) töissä ja kaikki tuntui menevän aamusta asti pieleen, väsytti, kiukutti ja itketti. Viimeinen niitti oli se, kun meinasin kaatua kompastuttuani tuoliin. Sitten vihdoin tajusin, että olisi varmaan aika lähteä kotiin lepäämään ja loppujen lopuksi en saanut enään pidäteltyä itkua. Vollotin väsymyshormoni-itkua työkavereille ja lähdin kotiin kesken työpäivän. Nyt olen lepäillyt vielä tämän päivän ja huomenna menen lääkäriin hakemaan saikkua. Loma alkaisi perjantaina, joten en onneksi montaa päivää tarvitse... Taisi olla tämän mamman työt siinä sitten.

Typykkäkin on ollut hieman tavallista hiljaisempi nyt pari päivää, taitaa raukka olla varmaan hieman väsynyt mamman tahtiin...

Tuittu ja ihme 29+0


Onneksi jotain kivaakin, perjantaina vihdoin muutetaan! Ehkä minulla on nyt sitten energiaa muuttamiseenkin, kun saan levätä rauhassa...

Papatusta..

Huomasin tuossa, että ensimmäiset ostamani mammahousut ovat käyneet pieneksi! Tässä alkaa näköjään leviämään muutkin paikat kuin vain maha... Syömilläni suklaalevyillä ei varmaankaan ole osuutta asiaan? :D Olen tosiaan herkutellut viime viikkoina ihan hyvällä omalla tunnolla, mutta saas nähdä tuleeko sille kohta loppu. No ei, en ainakaan näytä siltä, että ylimääräsiä kiloja olisi hirveästi tullut muualle kuin mahaan, mutta neuvolassahan sen sitten parin viikon päästä taas näkee. Me emme siis edes omista puntaria...

Olen ollut viimeisen viikon ajan väsynyt ja ajoittain jopa huonovointinen, pientä päänsärkyäkin on ollut. Lisäksi töissä työkaverit ovat pari kertaa maininneet, että olen kalpea(?). Nuo kaikki voisivat ilmeisesti johtua alhaisesta hemoglobiinista... Tai sitten vaan töissä käymisestä! Turhaanpa näitä asioita itsekseni mietin, pitäisi varmaan soitella neuvolaan ja kysyä.

Töissä oleminen alkaa tosiaan jo kyllästyttämään ja ärsyttämään. Osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista empatiaa tai sympatiaa minua (eikä muitakaan) kohtaan. Kertoessani selkäkivuistani ja potilaiden nostelun rankkuudesta, selkäni takana kuulemma vain irvistellään ja kun pyydän, että minua huomioitaisiin sen verran, että voisin tehdä kevyemmät työt, niin taas irvaillaan. Tulee olemaan vielä todella mukavat kaksi viikkoa edessä...

Mutta mukavampiin asioihin. Hankinnat, varsinkin suurimmat, alkavat vihdoinkin olla aika hyvällä mallilla. Vaatteita kyllä pitäisi vielä ostella aika lailla. Ja sehän minua harmittaa ;)

Tässä masukuvaa perjantailta

rv 27+4

Tuittu ja ihme 27+6

Vaunuhankintoja

Kävimme eilen vaunuostoksilla. Pitkien mietintöjen ja testailun jälkeen päädyimme ostamaan Emmaljungan City Crossit City kopalla. Ja molempiin värinä tuo Pro Coffee:

Toisena vaihtoehtona olivat Duo Edget, mutta nuo City Crossit tuntuivat paljon pienemmiltä, kevyemmiltä ja ketterämmiltä ja ovat muutenkin paremmat meidän tarpeisiin. Hintaahan niillä oli, mutta kestävätpähän sitten 2-3 vuotiaaksi asti. Tuo värivaihtoehto on vuoden 2011 mallia, joten liikkeessä ei ollut valmiina kyseisiä kärryjä. Saamme vaunut siis vasta marraskuussa, eipä niillä mikään kiire olekaan, mutta rupesin jo panikoimaan, että mitä jos ne eivät ehdikään saapua ennen typykän syntymää. Kaitpa sitä sitten jotenkin pärjää kuitenkin...

Seuraavaksi olisi hankintalistalla turvakaukalo ja hoitopöytä + kaikki muut vauvanhoitotarvikkeet. Pinnasänky on jo hankittu ja vaatteitakin on jo kertynyt ihan mukavasti.

Vauva liikuskelee paljon ja liikkeitä tuntuu ihanasti työpäivänkin aikana kesken touhujen. Liikkeiden pitäisi ilmeisesti pikkuhiljaa vähentyä, kun vauvan tila alkaa käydä vähiin? Ja töistä puheenollen, alkaa käydä työnteko selän päälle oikein kunnolla.. :/ Huomaa kyllä, että on painopiste siirtynyt mahaan.

Tuittu ja ihme 26+6

Vatsakipuja ja raskausarpia

Ovatkohan nämä vatsakivut ihan normaaleja? Lähes joka ilta (ja varsinkin työpäivän jälkeen) vatsaa kiristää joka puolelta ja oikean kyljen alle pistää ihan hirveästi. Kiristyksen ollessa päällä ei auta muu kuin lepo ja makuuasento. Kipujen ollessa päällä, on asennonkin vaihtaminen vaikeaa. Voivatko nämä olla supistuksia vai vain rasituskipua? Tällä menolla en kyllä jaksa olla töissä vielä jäljellä olevia neljää viikkoa... Unohtui tuotakin kysyä siellä lääkärissä, kun oli niin pikainen käynti! Jos kivut jatkuvat, niin on varmaan pakko soitella taas neuvolaan.

Soitin kuitenkin niistä sokerirasituksen tuloksista neuvolaan seuraavana päivänä ja terkkarikin hieman ihmetteli lääkärikäynnin pikaisuutta. Onneksi sokerirasituksen tulokset olivat erittäin hyvät. Paastoarvo 4.4 (5.3), tunnin arvo 6.0 (10.0), kahden tunnin arvo 5.5 (8.6). Hemoglobiini oli hieman laskenut edelliskerrasta, nyt se oli 123 (viimeksi 133).

Minulle on muuten ilmestynyt rasvaamisesta huolimatta pari punertavaa raskausarpea alavatsalle ja muutama haaleampi arpi navan ympärille, nyt se nahkakin sitten alkaa venymään ja paukkumaan! :)

Tuittu ja ihme 25+6

Päivän pelastus!

Kylläpä jäi paha maku suuhun lääkärikäynnistä! Olin niin odottanut lääkäriä ja kuvittelin, että pääsen kyselemään asioista ja juttelemaan ihan kunnolla, mutta lääkärikäynti kesti vaivaiset 10 minuuttia. Lääkäri oli töykeä ja kiireisen oloinen. Astuessani lääkärin huoneeseen, hän esitteli pikaisesti itsensä ja kysyi samantien "Noniin, onko sulla nyt sitten jotain kysyttävää?", pikaisesti kyselin vaavelin liikkeistä ja sain yhtä pikaisen vastauksen. Sitten heti vaan vaatteet pois ja tutkimuspöydälle. Lapsiveden määrä ok, Sf-mitta 25, ultra-äänellä katsoessa vauva makaili vatsassani poikittain, pää oikealla puolella, jalat olivat hieman yläviistossa, eli vaavi on kääntymässä pikkuhiljaa oikeaan asentoon.

Onneksi rakkaalla typykällä oli kaikki hyvin, sillä en olisi kyennyt ottamaan kyseiseltä lääkäriltä vastaan minkäänlaisia negatiivisia uutisia (enkä kyllä keneltäkään muultakaan). Kun tutkimukset oli tehty, huomasin jo seisovani oven ulkopuolella. Olin koko käynnistä niin hämmentynyt, että tajusin vasta ulkona mitä kaikkea oli jäänyt kysymättä. Soitin miehelle ja ystävälleni kertoakseni kauheasta neuvolakäynnistä ja itkuksihan se meni! Tajusin vasta ystäväni kysyessä, että lääkäri ei ollut kertonut edes sokerirasituksen tuloksia saati muiden labrojen tuloksia! Soitan kyllä huomenna omalle terkkarilleni, että saan selvyyden asioihin, onneksi lääkärikäyntejä ei ole kovin montaa!

Onneksi kotiin tullessa postilaatikossa odotti päivän pelastus: äitiyspakkaus oli saapunut! Kävimme hakemassa sen heti, kun mies tuli töistä kotiin ja voi että, kun se on ihana! Ilta onkin mennyt ihanuutta tutkaillessa.

Tässä vielä tänään (muuttolaatikoiden keskellä) otetut pari mahakuvaa:

Rv 25+2

Rv 25+2

Tuittu ja ihme 25+2

Väsymystä

Huomenna olisi sitten se ensimmäinen virallinen lääkärineuvola ja saan tietää sokerirasituksen tulokset. Ja nyt tulee aikamoista valitusta. Raskaana olemisen ihanuudesta huolimatta joskus vain on tällaisia huonompia päiviä. Olen ollut loman jälkeen pari päivää töissä ja tänään olin sitten ihan rikkipoikki, kun pääsin kotiin. Jalat ovat kipeät seisomisesta ja kävelystä, vatsa tuntuu pinkeältä ja kyljissä, varsinkin oikean kyljen alla on kipua istuessa. Lisäksi aamulla alkoi taas pahoinvointi, mikä onneksi meni ohi iltapäivällä! Tämä ilta onkin sitten mennyt vain maatessa, onnneksi huomenna on vapaapäivä!

Tuittu ja ihme 25+1

Sokerirasitusta ja masukuvia

Tänään kävin sokerirasituksessa ja on se kyllä kumma, että heti kun kielletään juomasta/syömästä, niin tuli heti illalla ihan hirveä jano ja näin koko yön unia, joissa söin lihapiirakoita. Että niin! Sokerirasitus meni yllättävän helposti, eikä juotava sokerilitkukaan ollut niin kauheaa, kuin olin luullut. Ensi viikolla sitten saan vastaukset, kun on ensimmäinen virallinen neuvolalääkäri.

Viime viikkoina on alkanut tulla selkäkipuja ja öisin on välillä hankala saada hyvää asentoa. Selällään ollessa alkaa koskemaan selkään ja kyljellääkin on hankala olla, olen ottanut jo yhden tyynyn masun tueksi. Täytyy kysäistä lääkäriltä, jos olisi mahdollista saada lainatuksi vaikkapa joku tukivyö. Töissäkin kun joutuu selän kanssa hommia tekemään...

Tässä pari lomalla napsaistua masukuvaa viikolta 22. Täytyy koittaa vaikkapa huomenna napsaista taas kuva, maha kun on taas kasvanut noista parin viikon takaisista kuvista :)

Rv 22+3

Rv 22+5

Rakastan tätä ihanaa mahaa ja raskaana oloa. Tämä on niin ihanaa aikaa kaikista ikävistäkin oireista huolimatta! :)

Tuittu ja ihme 24+3

Lomalta palailua

Tuli taas taukoa kirjoittelussa, kun oltiin kaksi viikkoa matkalla, jolta palattiin eilen. Reissussa oli jatkuvasti aivan hirveät helteet ja kyllä alkoi loppua kohden jo tuntumaan tuskalliselta. Päänsärkyä alkoi olla päivittäin, liekkö johtunut korkeasta verenpaineesta tai sitten vain kuumuudesta? Jonkinlaisia harjoitussupistuksiakin ilmeisesti tuli helteen ja rasituksen seurauksena iltaisin. Yleensä olemme reissussa ollessamme kävelleet paljon ja aika ripeällä tahdilla, mutta nyt oli pakko ottaa paljon rauhallisemmin.

Lisäksi loman alussa oli pari kertaa vatsa löysällä, joten aloin kiinnittämään tarkasti huomiota syömisiini, tuntui kyllä välillä tympeältä, kun en uskaltanut syödä mitään lämmittämättömiä ruokia, saati sitten juustoja jne... Alkoi ruokavalio käymään aika yksipuoliseksi. Nyt onkin ihanaa, kun saa taas nauttia salaateista ja juustosta leivän päällä!

Maha on kasvanut loman aikana paljon ja kun minua katsoo, ei ole enään epäilystäkään, ettenkö olisi raskaana ;) Vauva liikkuu masussa jo suht aktiivisesti. Mies tunsi liikkeet ensimmäisen kerran vatsan päältä viikko sitten, eli rv 23+2 ja samaan aikaan liikkeet alkoivat näkymään myös ulkopuolelle. Masu liikkuu ja hytkyy ihanasti pikkuisen myllertäessä!

Ja liikkeistä puheen ollen, minusta on tullut aivan hermoheikko tämän typykän kanssa. Pari kertaa on meinannut ihan itku tulla, kun liikkeitä ei ole hetkeen kuulunut. Typykkä nimittäin saattaa olla päivisin pitkäänkin hiljakseen ja aloittaa myllerryksen illalla yhdeksän-kymmenen maissa, liikkuen pitkälle yöhön. Nimittäin öisillä vessareissuilla käydessäni typykkä myllertää mahassa, samoin aamuisin herätessäni seitsemän-kahdeksan aikoihin. Toivottavasti tämä ei ole tulokkaan vuorokausirytmi syntymän jälkeen!

Teimme matkalta muutamia vaatehankintoja typykälle ja katsoin äsken Kelan sivuilta, että minulle on myönnetty äitiystavustus ja äitiyspakkauksen pitäisi saapua postiin kahden viikon kuluessa, ihanaa! En malttaisi odottaa.

Tuittu ja ihme 24+2

Neuvola

Eilen oli vihdoinkin se kauan odotettu neuvola. Meidän oma terkkari on tosi mukava, toivottavasti se ei vaihdu, kun lokakuussa on muutto edessä... Mutta neuvolassa oli kaikki siis hyvin, verenpaineet ihan hieman koholla (varmaan jännityksestä johtuen), Hb 133, virtsa puhdas. Sydänäänetkin kuuluivat ja sf-mitta oli 23, eikös se mene jo yläkäyrillä vai olenko ymmärtänyt väärin? Kohtu on kyllä selvästi kasvanut viikon aikana, sillä se on nyt navan korkeudella, hieman ylikin. Hyvä vain, että kasvaa :)

Nyt alkoi vihdoinkin loma ja se kyllä tuli todella tarpeeseen. Oli taas viimeinen työpäivä niin rankka, että ihan itkua sai vääntää... Saas nähdä, että miten sitä loman jälkeen jaksaa töissä taas olla...

Tuittu ja ihme 21+5

Tahtomista, potkuja ja sydänääniä...

Minusta tuli lauantaina Rouva, kun vihdoinkin sanoimme "Tahdon" ja saimme toisemme kokonaan. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi! Typykkäkin innostui potkimaan vihkivirren aikana, mahtava tunne! :)

Kävin tänään kaupungilla ja mukaan tarttui ihana pieni mekko ja yksi body, nekin hieman isompaa kokoa. Täytyy varmaan ruveta katselemaan vauvanvaatteita ihan tosissaan :) Se vain tuntuu niin epätodelliselta. Tyty liikuskelee useamman kerran päivässä ja varsinkin iltaisin oikein innostuu muksimaan.

Kävin perjantaina ylimääräisessä lääkärissä lievien supisteluiden takia, joita on tullut välillä töissä. Ne kuulemma kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia, kun niitä tulee harvoin ja ne eivät tee kipeää. Lääkäri tutki kohdunkaulan ja kuunteli sydänäänet, joita ei ensin meinannut löytyä, meinasi taas tällä mammalla tulla hätä housuun! Olipa ihanaa kuulla tasaiset "tum tum tum-äänet" ensimmäistä kertaa! Kaikki oli siis hyvin. Olisipa huojentavaa päästä joka viikko jonkinlaiselle tsekkauskäynnille ;) Tämän viikon perjantaina meillä onkin neuvola ja sitten alkaa vihdoinkin kauan odotettu loma ja lähdemme viettämään laatuaikaa häämatkalle!

Tuittu ja ihme 21+0

Liikuskelua

Raskauden puoliväli ylitetty! Liikkeitä tuntuu jo päivittäin, yleensä syömisen jälkeen ja silloin kun pysähdyn istumaan/makaamaan. Se on jotenkin ihmeellinen tunne, outoa muljahtelua! :) Myös tärinä ja kovat äänet (kuten esimerkiksi kovaa tuleva musiikki, joka saa aikaan tärähtelyä) saavat typyn potkimaan. Ihanaa!

Minulle on jo meinannut iskeä paniikki, kun emme ole vielä tehneet mitään hankintoja. Miten ehdimme hankkia kaiken tarpeellisen? Millaiset vaunut hankitaan? Saammeko enään haluamiamme vaunuja mistään?  Mutta mies on rauhoitellut, että kyllä me vielä ehdimme... Täytyy pikkuhiljaa ruveta miettimään, että mitä kaikkea sitä nyt sitten tarvitseekaan...

Tuittu ja ihme 20+3

Ultrakuulumisia

Eilen kävimme rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin! Vaavi vastasi kooltaan täysin viikkoja ja kaikki oli niin kuin pitääkin! Olen niin onnellinen ja helpottunut! Kätilö oli innokas ja aivan ihana, saimme kuviakin ison läjän (13 kpl) mukaan. Alunperin emme halunneet tietää sukupuolta etukäteen, mutta uteliaisuus voitti... Ja tulokas on tyttö!

Koko odotus tuntuu nyt jotenkin todellisemmalta ja mahassa oleva asukas ei ole enään joku vain tuolla mahassa, vaan se on meidän oma typy <3 Ihanaa! Nyt vaan hempeän vaaleanpunaisille mekko-ostoksille...

Ja tunsinpa ehkä eilen ensimmäiset liikkeetkin? En ole täysin varma niistä, mutta kuulostellaan... Uskoisinkohan vihdoinkin, että tämä on oikeasti totta.

Tuittu ja ihme 19+5

Puoliväli lähestyy

Raskauden puoliväli lähestyy! Perjantaina meillä on rakenneultra ja minua jännittää jo nyt ihan hirveästi. Toivottavasti pienellä on kaikki hyvin. Masu on kyllä kasvanut, mutta liikkeitä en ole vieläkään tuntenut. Ainakaan mitään kovinkaan varmoja... Tiedän, että se on normaalia, mutta en voi mitään sille, että huolestuttaa.

Tuittu ja ihme 19+0

Ensimmäinen masukuva

Huh, mitkä helteet! On todella tuskaista tehdä töitä ja yleensäkin vain olla näillä ilmoilla. Juominenkin tahtoo unohtua liian helposti kaiken kiireen keskellä. Onkohan sitä jotenkin tavallista väsyneempi nyt vai miten minusta tuntuu, että tämä lämpö vie kaikki mehut minusta? Tulisi jo se loma äkkiä, niin saisi vihdoinkin rentoutua ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuin työhön.

Kovasti olen koittanut kuulostella liikkeitä, mutta en vieläkään ole tuntenut mitään varmaa. Toivottavasti saisin pian tuntea pienen liikkeet, niin raskaudesta tulisi todellisempaa! Pitää varmaan vielä(kin) rauhassa odotella... Ensi viikon perjantaina olisi vihdoinkin rakenneultra. Toivon niin, että kaikki olisi hyvin!

Sain vihdoinkin otettua ensimmäisen masukuvan. Kuva on otettu aamulla, jolloin turvotusta ei vielä ole juuri lainkaan. Iltaisin maha on jo aika valtava turvotuksesta johtuen...

Rv 18+1

Tuittu ja ihme rv 18+1

Työstressiä

Viimeiset pari päivää on taas ollut töissä niin kiireistä ja rankkaa, että ei meinaa puhti riittää. Ja lisäksi on ollut vielä nämä helteet ja kun ei ehdi juomaankaan riittävästi. Eilenkin ihan itkua väänsin töissä, kun en meinaa millään jaksaa ja alavatsaankin välillä pisteli kummasti... Kaikki tolkuttavat, että pitäisi ottaa rauhallisesti, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Työt kun on tehtävä ja kukaan muu ei niitä puolestani tee. Tällä hetkellä kaipaan niin sellaista rauhallista istumatyötä arkipäivisin klo 8-16. Alkavat nimittäin nämä 13 tunnin työpäivät ja jatkuva kiire sekä juokseminen rasittaa aika paljon. Noh, toivottavasti tahti helpottaa kesän jälkeen, eikä kesälomaankaan ole "enään" kuin kuukausi... Olisi niin ihanaa, kun saisi vain nauttia tästä raskaudesta ilman turhaa huolta ja stressiä!

Ja jottei ihan valittamiseksi mene, niin eräs työkaveri kysyi eilen, että onko kaksoset tulossa, kun maha on niin iso! Hah, ei se nyt ehkä niin iso vielä ole... :D

Tuittu ja ihme 17+3

Liikkeiden etsiintää..

Olen yrittänyt kuulostella, josko alkaisi jo tuntua vauvan liikkeitä, mutta vielä en ole tuntenut mitään kovinkaan varmaa. Jotkut näyttävät tunteneen liikkeet jo raskausviikolla 15, niin väkisinkin tulvii mieleen ajatus, että onkohan kaikki kunnossa? Tuntuu inhottavalta olla koko ajan huolissaan... Inhoan tätä epävarmuutta ja seuraavaan ultraankin on vielä muutama viikko aikaa! Joten voisitko pieni ilmoitella pian itsestäsi?

Tuittu ja ihme 16+6

Masu kasvaa ja suojeluvaistot heräävät...

Ajoittain minut valtaa hirveä onnellisuuden tunne. Olen niin onnellinen tästä raskaudesta ja siitä, että meille tulee vauva. Meistä tulee äiti ja isä, oikea perhe. Ihan uskomatonta.

Minusta on ihana huomata, että vatsa alkaa vihdoinkin kasvamaan ja muutkin ovat jo huomanneet sen, pieni kumpu on jo näkyvissä. Pahimmat raskausoireet ovat poissa, lukuunottamatta itkuherkkyyttä, lievää pahoinvointia silloin tällöin ja hajuherkkyyttä (mikä on voimakkaimmillaan aamuisin). Tietyt hajut, kuten tupakka, pahanhajuinen hengitys jne. saavat aikaan oksennusrefleksin. Varsinkin töissä on välillä vaikeaa, kun kaikenlaiset hajut saavat aikaan yökötystä. Töissä olen muutenkin alkanut olemaan varovaisempi, työhöni nimittäin liittyy paljon nostoja ja muita terveydellisiä riskejä, että välillä ihan itseänikin hirvittää...

Mahan kasvusta puheenollen, nyt alkoivat omat housut kiristää niin, että luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset äitiyshousut. Ja ah, mikä ihan tunne, kun mikään ei kiristä! Oli kyllä työn ja tuskan takana, että löysin edes yhdet. On todella vaikea löytää hyvin istuvia äitiyshousuja. Ei auta muu, kuin jatkaa metsästystä.

Olen muuten huomannut jo nyt, miten raskaana olevan naisen kroppa muuttuu aivan kuin yleiseksi riistaksi. Koko ajan joku on katselemassa ja mikä pahinta - koskettelemassa mahaani! Ihan kamalaa! Eilen jo suutahdin ja tuli ihan itku silmään, kun humalainen sukulaismies tarrasi mahaani kiinni. Ihan spontaanisti vain huitaisin käden pois ja sanoin, etten pidä siitä, että mahaani kosketaan. Ihmiset ympärillä jäivät katselemaan suu auki... Jotenkin sitä on viime viikkoina kehittynyt todella voimakas itsesuojeluvaisto. Mielestäni minulla on täysi oikeus kieltää koskettelu, se on minun mahani. Minulle on ihan ok, jos mieheni tai joku muu läheinen haluaa koskea, mutta välillä menee vähän yli ja tuo eilinen tapaus ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta.

Tuittu ja ihme 15+6

Ihmetystä neuvolakäynneistä

Rupesin eilen miettimään, että voiko todella olla mahdollista, että seuraava neuvola on vasta rakenneultran jälkeen? Ensimmäisessä neuvolassa kävin raskausviikolla 7 ja seuraava olisi tosiaan vasta joskus rv 20+... Tuntuu vain oudolta, kun ei olla vielä päästy edes sydänääniä kuuntelemaan ja kun lukee esim. keskustelupalstoilta muiden kirjoituksia, niin tuntuu, että neuvolakäyntejä on paljon useammin ja sydänääniäkin pääsee kuuntelemaan... Samaa ihmettelivät eilen työkaveritkin. Olisi ihan kiva, jos neuvolaan pääsisi useammin, alkaa meinaan välillä iskeä epäusko, että onko se pikkuinen tuolla masussa vielä elossa...

Epäuskoisuuden takia olenkin tyytyväinen kaikista pienistä oireista, mitä ilmaantuu! Odottelen edelleen kunnon vauvamasun kasvua. Tuntuu, että olen vain ihan älyttömän turvoksissa koko ajan, mutta pakko kai se on uskoa, että se kuuluu asiaan :)

Tuittu ja ihme 14+4

Ihmeellistä alakuloa

Ummetuksesta on tullut todellinen vaiva tässä viikon kuluessa, olen nyt muutaman päivän ajan ottanut Levolacia ja tänään hain kaupasta lisäksi kuivattuja luumuja. Levolacin ottaminen on tuskallista, en tiedä mikä siinä maussa on, mutta kerran tulivat Levolacit oikein kaaressa ulos. Enkä usko, että luumujenkaan syöminen tulee olemaan helppoa :/ Mutta pakko tälle on jotain tehdä. Enpä olisi uskonut, että voisi tuntua tältä... Lisäksi tietyt hajut tuntuvat edelleen todella voimakkailta ja esimerkiksi jääkaappia avatessa meinaa oksennus tulla. Mutta enpä valita! Kysynpä kuitenkin, että missähän se ihana ja auvoisa keskiraskaus on? :)

Lisäksi olen huomannut, että olen ollut viimeisen kuukauden ajan jotenkin "alakuloinen" ja herkkä, mikä varmasti kuuluu asiaan. Tuntuu, etten enään innostu asioista samalla tavalla kuin ennen. Olen jotenkin paljon rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kuitenkin tunteet ovat herkillä. Mieskin mainitsi asiasta eilen. Tuntuu vaan oudolta, kun en ole ennen kokenut mitään tällaisia tunteita, mutta kaitpa ne kuuluvat asiaan? Tunteet eivät siis mitenkään kohdistu raskauteen tai tulevaan vauvaan, vaan päinvastoin olen todella onnellinen uudesta elämäntilanteesta, mutta tuntuu, että muut asiat eivät oikein jaksa innostaa samalla tavalla kuin ennen...

Tuittu ja ihme 13+6

Ihanat raskausvaivat ...

Noniin, nyt kun on pahoinvointi (toivottavasti) ohi, niin tilalle on tullut närästys ja ummetus. Olen kulkenut Renniet laukussani viime viikosta asti. Voiko närästys todella alkaa jo tässä vaiheessa? Mitä se sitten on, kun päästään pidemmälle? Täytyy varmaan kiinnittää tuohon ruokavalioon enemmän huomiota.

Nyt tekee muuten työntekokin jo tiukkaa. Teen kolmivuorotyötä ja tällä hetkellä on menossa yövuoroputki. Yötyö on aina ollut minulle rankkaa, mutta nyt se vasta rankkaa onkin. On todella vaikeaa pysyä hereillä ja lisäksi tulee päänsärkyä ja pahoinvointia. Toivottavasti tätä yötyötä ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkään...

Viikonloppuna olin kuitenkin vapaalla ja kävimme ylioppilasjuhlissa, joissa tietenkin tapasimme paljon sukulaisia. Raskaudesta olimme lähimmille kertoneet jo np-ultran jälkeen. Pelkäsin siis jo valmiiksi, että aloittavatko ihmiset heti masun taputtelun, mutta onneksi pelkoni osoittautui turhaksi. Mahani sai siis olla suht rauhassa :) Ja mahasta puheen ollen, vatsan alku näkyy jo, vaikka suurin osa siitä taitaa olla edelleen turvotusta. Mutta masu kuin masu ;)

Tuittu ja ihme 13+1 (Mennään jo viikolla 14! :) )

Np-ultra

Viikko sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja sinne meno jännitti kovasti. Pelkäsin aivan kauheasti, ettei vatsassani edes kasva mitään ja kun kätilö rupesi ultraamaan, niin sieltä tuli heti näkyviin meidän pikkuinen! Siellä se lepäili ja heilutteli jalkojaan ja käsiään. Itkuhan siinä tuli. Pääperämitta oli 46,4, niskaturvotus 0,3mm ja verikokeidenkin vastaukset tulivat, eilen - lisääntynyttä riskiä ei todettu. Laskettu aika on 13.12.

Voikohan nyt jo huokaista helpotuksesta? Tämä kaikki tuntuu jotenkin niin uskomattomalta, että en meinaa millään uskoa tätä todeksi.

Siinä meidän pieni  rv 11+5

Onkohan tosiaan niin, että tämä raskaus etenee oppikirjojen mukaan? Tuntuu siltä, että heti viikon 12 ylityttyä olisi pahoinvointi ihan tosissaan helpottanut. Nyt se yllättää vain, jos unohtaa syödä. Erilaiset ruokainhotukset ovat kyllä vielä tallella, kuten broileri, tonnikala, fetajuusto... Ja ne kaikki ovat yleensä herkkujani.

Sain muuten kerrottua raskaudesta työpaikallakin ja esimiehelle kertominen suorastaan pelotti, mutta hän ottikin uutisen hyvin vastaan. Nyt on sitten se hoidettu pois alta ja voin keskittyä mammaloman odottamiseen...

Tuittu ja ihme 12+3

Uusi alku

Raskausviikon 12 ylittymisen kunniaksi päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ja ruveta kirjoittamaan uutta blogia pienen ihmeemme odotuksesta. Tein positiivisen raskaustestin 7.4 ja aika siitä asti on kulunut hyvinkin epäuskoisissa fiiliksissä, emme voi vieläkään uskoa, että tämä tosiaan tapahtuu meille, me saamme oman lapsen! Viime viikon np-ultran jälkeen raskaus on vihdoinkin alkanut tuntua todelta, vatsassani todella kasvaa jotain! Jos kaikki menee hyvin, saamme maailman parhaan ja toivotuimman joululahjan.

Tähän asti raskaus on sujunut hyvin, lukuunottamatta pahoinvointia, hajuherkkyyttä ja väsymystä. Pahoinvointi on nyt ilmeisesti helpottamaan päin, mutta ilmoittelee itsestään heti, kun ruokailu/välipalat vähän viivästyvät. Viime aikoina on tullut aikamoista turvotusta ja vaatteet ovat alkaneet kiristää, en malta odottaa, että masu alkaa oikeasti kasvamaan...

Tuittu ja ihme 12+1