Masu kasvaa ja suojeluvaistot heräävät...

Ajoittain minut valtaa hirveä onnellisuuden tunne. Olen niin onnellinen tästä raskaudesta ja siitä, että meille tulee vauva. Meistä tulee äiti ja isä, oikea perhe. Ihan uskomatonta.

Minusta on ihana huomata, että vatsa alkaa vihdoinkin kasvamaan ja muutkin ovat jo huomanneet sen, pieni kumpu on jo näkyvissä. Pahimmat raskausoireet ovat poissa, lukuunottamatta itkuherkkyyttä, lievää pahoinvointia silloin tällöin ja hajuherkkyyttä (mikä on voimakkaimmillaan aamuisin). Tietyt hajut, kuten tupakka, pahanhajuinen hengitys jne. saavat aikaan oksennusrefleksin. Varsinkin töissä on välillä vaikeaa, kun kaikenlaiset hajut saavat aikaan yökötystä. Töissä olen muutenkin alkanut olemaan varovaisempi, työhöni nimittäin liittyy paljon nostoja ja muita terveydellisiä riskejä, että välillä ihan itseänikin hirvittää...

Mahan kasvusta puheenollen, nyt alkoivat omat housut kiristää niin, että luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset äitiyshousut. Ja ah, mikä ihan tunne, kun mikään ei kiristä! Oli kyllä työn ja tuskan takana, että löysin edes yhdet. On todella vaikea löytää hyvin istuvia äitiyshousuja. Ei auta muu, kuin jatkaa metsästystä.

Olen muuten huomannut jo nyt, miten raskaana olevan naisen kroppa muuttuu aivan kuin yleiseksi riistaksi. Koko ajan joku on katselemassa ja mikä pahinta - koskettelemassa mahaani! Ihan kamalaa! Eilen jo suutahdin ja tuli ihan itku silmään, kun humalainen sukulaismies tarrasi mahaani kiinni. Ihan spontaanisti vain huitaisin käden pois ja sanoin, etten pidä siitä, että mahaani kosketaan. Ihmiset ympärillä jäivät katselemaan suu auki... Jotenkin sitä on viime viikkoina kehittynyt todella voimakas itsesuojeluvaisto. Mielestäni minulla on täysi oikeus kieltää koskettelu, se on minun mahani. Minulle on ihan ok, jos mieheni tai joku muu läheinen haluaa koskea, mutta välillä menee vähän yli ja tuo eilinen tapaus ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta.

Tuittu ja ihme 15+6